Taas ISO asteroidi sujahti läheltä Maan ohi

Iso asteroidi ohitti Maan lähietäisyydeltä - havaittiin vasta vuorokausi ennen kuin se pyyhkäisi läheltä ohi !

Halkaisijaltaan 48-110-metrinen asteroidi ohitti Maan vain noin 190 000 kilometrin päästä viime viikon sunnuntaina 15. huhtikuuta.

Asiasta kertoo Spaceweather-sivusto.

Asteroidi havaittiin vain vuorokausi ennen lähiohitusta.

Spaceweatherin mukaan asteroidi on tarkasteluhistorian suurin näin läheltä Maan ohittanut asteroidi.

Jos asteroidi olisi osunut maahan, se olisi voinut aiheuttaa mittavat paikalliset vahingot, mutta ei kuitenkaan maailmanlaajuista vahinkoa.

Humanity is moving towards a new reality

 

If life as we know it a century hence has not ended in a nuclear holocaust, a viral pandemic, or perhaps run-away climate change with catastrophic storms ravaging Earth, our world could still be quite different. There could be a much different and broader range of space activities than now is the case and along with them will be a need for a new range of space regulations, confidence building measures, and ‘rules of the road’ in space.

The future world of space will not be like it has been up to now. Activities will include a much wider range of operations, many different types of space applications, and the regulatory and ‘policing’ mechanisms will be considerably different. The problem is how does regulatory regime keep up? How does global space governance keep up with space technology invention and the disruptive activities of NewSpace companies and constant entrepreneurial innovation?

There was a time in human existence when change took millions of years. Then it took thousands of years, followed by hundreds of years, then decades, years, and now it seems as if our world changes in only hours or minutes.

In another century it seems likely that we may see the operation of space-based solar power systems, as well as businesses engaging in new types of mining. A hundred years hence, we may also well see the creation of permanent space bases and perhaps even true space colonisation.

In this future time the importance of understanding and coping with cosmic hazards will be much better understood. We will be actively engaged in defending against asteroids, comets, solar flares, coronal ejections, changes to Earth’s magnetosphere, and orbital space debris.

Even today, the world is moving towards a new reality where humanity will depend increasingly on a new space economy and it will be recognised that space hazards can
threaten global prosperity.

Kaksi dinosaurusta huutokaupattiin yli 1,4 miljoonan euron kappalehintaan Pariisissa

Kuvan Allosaurus Jimmadseni eli jurakaudella eli reilut 145 miljoonaa vuotta sitten. Se löydettiin Yhdysvaltojen Wyomingista ja myytiin nyt huutokaupalla. 

Kaksi dinosauruksen luurankoa myytiin keskiviikkona huutokaupalla Pariisissa. Molemmat olivat jurakautisia hirmuliskoja, 12-metrinen Diplodocus ja 3,8-metrinen Allosaurus. Ensimmäisen hinta oli 1,44 miljoonaa euroa ja jälkimmäisen 1,41 miljoonaa euroa. Hinnat olivat huomattavasti kovempia kuin alun perin odotettiin, sillä esimerkiksi Diplodocuksen hinnaksi arvioitiin vain puoli miljoonaa euroa.

- Sama ulkomainen ostaja hankki kaksi dinosaurusta, huutokauppakamari Drouot sanoi AFP:n mukaan.

Ostajan henkilöllisyyttä ei paljastettu. AFP:n mukaan vuosittain myyntiin tulee noin viisi dinosauruksen luurankoa, jotka myydään useimmiten superrikkaille keräilijöille tai museoille Eurioopassa tai Yhdysvalloissa. Viime vuosina myös Kiinasta on osoitettu kiinnostusta.

- Dinosauruksista on tullut siistejä ja trendikkäitä. Todellisia koriste-esineitä, kuten maalaukset,   fossiilien myyntiin erikoistunut Iacopo Briano kommentoi uutistoimistolle ennen huutokauppaa.

Briano nimesi näyttelijät Leonardo DiCaprion ja Nicolas Cagen dinosaurusfaneiksi.

Kallein koskaan myyty dinosauruksen luuranko on löytäjänsä mukaan Sueksi nimetty liki täydellinen Tyrannosaurus rex, joka ostettiin vuonna 1997 Chicagon Field-museoon.

Sue maksoi 8,36 miljoonaa dollaria (sen aikaisella kurssilla noin 7,1 miljoonaa euroa).

Avaruushotellin avajaiset vuonna 2022?

 Majoitus maksaa miljoonia 

Orion Span -niminen yritys ilmoitti avaavansa luksushotellin avaruuteen

Yhdysvaltalainen startup-yritys Orion Span ilmoitti rakentavansa avaruushotellin, joka avautuisi avaruusmatkustajille vuonna 2022.

Avaruushotelli tulee olemaan noin 13 metriä pitkä ja 4 metriä leveä ja sen kiertorata olisi noin 321 kilometriä maan pinnasta.

Halvalla maata kiertävällä radalla sijaitsevalle hotellille ei pääse, sillä 12:n päivän majoituksen hinta on alkaen 9,5 miljoonaa dollaria.

Hotellissa tulee olemaan tilat kahdelle miehistön jäsenelle sekä neljälle matkustajalle.

Yhtiö ilmoittaa myös, että sen tarkoituksena on lisätä hotelliin uusia lisäosia.
Näitä lisäosia on aikanaan tarkoitus myydä tai vuokrata eteenpäin, eli avaruuden kiinteistömarkkinat ovat myös avautumassa sijoittajille.

Avaruudessa havaittu 72 erittäin kirkasta ja lyhytkestoista välähdystä - alkuperä mysteeri

Kuva yhdestä välähdyksestä kahdeksan päivää ennen sen maksimikirkkautta ja 18 päivää sen jälkeen.
Valoilmiö tapahtui 4 miljardin valovuoden päässä Maasta.
(M. PURSIAINEN / UNIVERSITY OF SOUTHAMPTON AND DES COLLABORATION)

Kansainvälinen tähtitieteilijöiden joukko on havainnut avaruudessa 72 erittäin kirkasta, mutta verrattaen lyhytkestoista välähdystä.

Toistaiseksi valoilmiöiden sarja on jättänyt tutkijat hämilleen, sillä varmaa tietoa niiden alkuperästä ei ole.

Suomalaistutkija Miika Pursiainen Southamptonin yliopistosta on esitellyt havainnon tiistaina European Week of Astronomy and Space Science -tapahtumassa.

Välähdykset havaittiin pimeää energiaa koskevassa tutkimuksessa (Dark Energy Survey Supernova Programme), jossa selvitetään tieteilijöillekin arvoituksellisen energian vaikutusta universumin laajentumiseen.

Tutkimusdataa supernovista, eli massiivisista tähtien räjähdyksistä on kerätty Chilessä Andeilla sijaitsevassa observatoriossa.

Samankaltaiset supernovat

Pursiaisen mukaan välähdyksillä on yhtäläisyyksiä supernovien kanssa. Välähdykset ovat yhtä kirkkaita kuin supernovat, mutta ne kestävät merkittävästi vähemmän aikaa.

Supernovat voivat olla näkyvissä jopa kuukausien ajan, mutta välähdykset puolestaan ovat olleet näkyvissä vain viikon tai kuukauden verran.

Tutkijoiden mukaan välähdykset vaikuttavat myös supernovien tapaan laajentuvan ja viilentyvän ajan kuluessa.

Valoilmiöiden lämpötilan on arvioitu olevan noin 10 000-30 000 celsiusta. Niiden koko voi olla jopa sata kertaa niin suuri kuin Auringon ja Maan välinen etäisyys. 

- Emme oikeastaan vielä tiedä niistä paljonkaan, kertoo tutkija Pursiainen

Newsweek-lehden haastattelussa.

Maailmankaikkeuden puolivälin tähti löytyi

Tähtitieteilijät tekivät historiallisen löydön kaukaa avaruudesta !

Kaukaisin koskaan havaittu tähti sijaitsee yli yhdeksän miljardin valovuoden päässä Maasta.

Tähtitieteilijät ovat kuvanneet kaukaisimman koskaan havaitun yksittäisen tähden, kertoo uutistoimisto Reuters.

Hubble-avaruusteleskoopin avulla havaittu tähti on niin sanottu sininen superjättiläinen, joka on nimetty kreikkalaisesta mytologiasta tutun Ikaroksen mukaan.

Kaukaiseen kierteisgalaksiin kuuluva tähti sijaitsee maailmankaikkeuden puolivälissä – noin 9,3 miljardin valovuoden päässä Maasta.

Se on jopa miljoona kertaa Aurinkoamme kirkkaampi ja kaksi kertaa kuumempi.

Tiedemiehet käyttivät gravitaatiolinssi-ilmiötä hyväkseen löytääkseen tähden.

– Se universumin osa, jossa voimme nähdä tähtiä, on hyvin pieni. Tämäntyyppisen luonnonoikun avulla pystymme kuitenkin näkemään paljon suurempia määriä, Minnesotan yliopiston astronomi Patrick Kelly sanoo.

– Nyt pystymme tutkimaan yksityiskohtaisesti, millainen maailmankaikkeus oli – ja etenkin sitä, kuinka tähdet kehittyivät ja minkälaisia ne ovat – lähes universumin varhaisimpiin vaiheisiin ja tähtien ensimmäisiin sukupolviin asti.

Tutkimus julkaistiin Nature Astronomy -tiedejulkaisussa.

Let's remember what Professor Hawking said:

"Humans will need to colonise another planet within one hundred years to ensure our survival",  according to

Professor Stephen Hawking.

The astrophysicist has made a new documentary, Expedition New Earth, as part of the BBC’s new science season Tomorrow’s World. In it he will claim that time is running out for Earth and if humanity is to survive climate change, asteroid strikes, epidemics and overpopulation we will need to leave our planet and venture further afield.

In the landmark series, Prof Hawking and his former student Christophe Galfard will travel the world to find out how humans could live in outer space.

It is 14 years since the BBC cancelled its future-gazing series Tomorrow’s World after 38 years on air, but the corporation and the scientists involved promise the new season will be even better.

Prof Brian Cox, the astrophysicist and TV presenter who has been helping curate the series, said: “The original Tomorrow’s World inspired a generation – it certainly inspired me back in the 1970s, but that was a single TV programme.

“The 21st century Tomorrow’s World represents so much more – it represents the institutions of Britain coming together to inspire current and future generations, to convince them to embrace the opportunities that science brings, to foster a spirit of curiosity and tolerance, and to embrace the unknown not in fear but in wonder.”

The BBC has joined forces with the Royal Society, Open University, London’s Science Museum and the Wellcome Trust, to "connect audiences with the brightest minds and institutions in science and technology".

“We’ve come together behind a simple, and very bold ambition - to equip all of us with the knowledge and understanding we need to make sense of our lives and the future,” said Tony Hall, director-general of the BBC.

“Whether it’s the rise of robotics or the demise of antibiotics, travelling to Mars or the arrival of 3D printed food, science is changing the world at an extraordinary pace.”

Bennu-asteroidi uhkaa Maata tulevaisuudessa

Nasan suunnitelma: Maata uhkaavat asteroidit räjäytetään massiivisella ydinlatauksella

Bennu on kunnon kokoinen kivenmötikkä. Se on halkaisijaltaan noin 500 metriä ja painaa 80 miljardia kiloa. Bennu kiertää Aurinkoa noin 100 000 kilometrin tuntivauhdilla.

Tällä hetkellä Bennu on kaukana Maasta, mutta vuonna 2135 se tulee jälleen lähelle.
Niin lähelle, että Nasan on tehnyt suunnitelman sen varalle, että se uhkaisi törmätä Maahan.

Maahan on pudonnut asteroideja tasaiseen tahtiin viimeisten 4,6 miljardin vuoden aikana. 66 miljoonaa vuotta sitten Maahan mötkähti 10 kilometriä halkaisijaltaan oleva asteroidi,
jota syytetään dinosaurusten katoamisesta.

2013 Tšeljabinskin alueella Venäjällä tapahtui asteroidiräjähdys 30-50 kilometrin korkeudessa. Asteroidi oli halkaisijaltaan "vain" 15-17 metriä, mutta sen räjähdyksessä vapautui energiaa määrä, joka vastaa noin 30:tä Hiroshimaan pudotettua atomipommia.

Ei ihme, että huomattavasti suurempi Bennu huolestuttaa.

"Iskijä" tuhoaa asteroidin

Bennun ja muiden asteroidien varalle on suunnitelma. Nasa on kehittämässä ydinlatausta kuljettavaa avaruusalusta, joka voisi joko tuhota Maata uhkaavan asteroidin tai muuttaa sen rataa niin, että se ei iskeytyisi Maahan.

Alus on nimeltään Hypervelocity Asteroid Mitigation Mission for Emergency Response (HAMMER). Sitä kutsutaan myös nimellä "iskijä". Se on painava alus, joka törmäytetään asteroidiin.

- Jos asteroidi on tarpeeksi pieni ja huomaamme sen ajoissa, voimme tuhota sen "iskijällä", kertoo ohjelmassa mukana oleva fyysikko David Dearborn.

- Jos sen sijaan kyseessä on isompi asteroidi, käytämme ydinräjäytettä, kertoo Dearborn.

Vaikka suunnitelmat ovat olemassa, se ei tarkoita että iskijää koskaan rakennetaan.

Bennun rataan vaikuttaa muun muassa Saturnuksen vetovoima. 

Tiedossa on 73 maata mahdollisesti uhkaavaa asteroidia

Nasan Maan läheltä kulkevien kohteiden tutkimuskeskus on listannut 73 asteroidia, jotka voivat olla vaaraksi maapallolle. Asteroidien tarkkoja ratoja on vaikea laskea, koska niihin vaikuttavat monet asiat, kuten aurinkotuuli ja muiden taivaankappaleiden vetovoima.

Läheskään kaikki maapalloa mahdollisesti uhkaavia asteroideja ei ole löydetty.
Tähtitieteilijöiden mukaan vain noin kolmannes on tällä hetkellä tiedossa.

Scientists Discover Habitable SUPER EARTH planet

 

Scientists have discovered 15 new planets - including one 'super-Earth' that could harbour liquid water - orbiting small, cool stars near our solar system.

The stars, known as red dwarfs, are of interest for studies of planetary formation and evolution, said the team led by Teruyuki Hirano from the Tokyo Institute of Technology.

"Red dwarf systems, especially coolest red dwarfs, are just beginning to be investigated, so they are very exciting targets for future exoplanet research," Mr Hirano said.

One of the brightest red dwarfs - K2-155 that is around 200 light years away from Earth - has three transiting "super-Earths", which are slightly bigger than our own planet.

Of those three "super-Earths", the outermost planet, K2-155d, with a radius 1.6 times that of Earth, could be within the host star's habitable zone, the researchers noted in the study appeared in The Astronomical Journal.

The team found that K2-155d could potentially have liquid water on its surface based on three-dimensional global climate simulations.

To reach this conclusion, the team sifted through data from NASA Kepler spacecraft's second mission, K2, and follow-up observations using ground-based telescopes, including the Subaru Telescope in Hawaii and the Nordic Optical Telescope (NOT) in Spain.

A more precise estimate of the radius and temperature of the K2-155 star would be needed to conclude definitively whether K2-155d is habitable.

Achieving such precision would require further studies, for example, using interferometric techniques, the researchers said.

The researchers also investigated the relationship between planet radius and metallicity of the host star.

"Large planets are only discovered around metal-rich stars and what we found was consistent with our predictions. The few planets with a radius about three times that of Earth were found orbiting the most metal-rich red dwarfs," Hirano noted.

With the planned launch of NASA's Transiting Exoplanet Survey Satellite (TESS) in April this year, Mr Hirano is hopeful that even more planets will be discovered.

"TESS is expected to find many candidate planets around bright stars closer to Earth".

NASA’s space police wield full force of law

 Scientist-astronaut Harrison-Schmitt collects lunar rake samples ranging in size from 1.3 to 2.5 cm during the Apollo 17 mission in 1972. The rake was used to collect rocks and rock chips 

Zero tolerance for unlawful possession is generally viewed as the mantra for the United States’ war on drugs and this approach has spawned a web of bureaucratic entities dedicated to uncovering and seizing unlawfully possessed controlled narcotics. What is not generally known is that the US employs a similar zero tolerance stance for unlawfully possessing what is now known as an ‘extracted space resource’. This zero tolerance regime, like the war on drugs, has its roots in the late 1960s, is still in force, and engages in zealous seizure operations. Unlike the war on drugs, the supply source for extracted space resources is extremely limited thereby making transactions in minuscule amounts very lucrative. While the supply source may change in light of the US law allowing for the commercial extraction of space resources by licensed private ventures, it is doubtful that the zero tolerance regime will dissipate. A glance at the current deployment of the policy may offer a glimpse into a potential space age American law enforcement regime.

In 2015 the United States enacted a law defining ‘space resource’ to mean an ‘abiotic resource in situ in outer space’, which includes but is not limited to water and minerals. This definition is considered to include abiotic or non-biotic resources located on the Moon, planets and other celestial bodies. There was no legal definition for ‘space resource’ prior to 2015, but that does not mean space resources were non-existent.

Between 1969 and 1972, the Apollo programme conducted six crewed Moon missions that garnered about 382 kilograms of rocks, core samples, pebbles, sand and dust extracted from the lunar surface. The US has consistently maintained that it owns all lunar material collected during the Apollo missions unless it knowingly transferred title to another. It does not base its ownership claim on a specific unambiguous law passed by Congress, but instead asserts its title claim through a series of administrative directives issued by NASA. Apparently, no foreign government has ever protested or objected to the United States claiming ownership over the extracted lunar material.

USA:n huippusalainen kylmän sodan tukikohta sulaa näkyviin Grönlannin jäästä

Tukikohdan uskottiin pysyvän jään peitossa ikuisesti.

Camp Century rakennettiin vuonna 1959.

Tarvikkeet kuljetettiin paikalle valtavilla "jääjunilla". 

60 vuotta sitten kylmän sodan ollessa kuumimmillaan Yhdysvallat rakensi Grönlannin ikijään sisään verkoston huippusalaisia tukikohtia ydinohjuksille. Tarkoituksena oli valmistautua Neuvostoliiton mahdollista ydiniskua vastaan.

 Jään sisällä asui enimmillään 200 sotilasta. 

Yksi tukikohdista oli Camp Century. Sotilaat elivät jään sisällä, tukikohta oli kokonaan lumen ja jään peittämä. Voimansa tukikohta sai ydinreaktorista.

Camp Century hylättiin vuonna 1967. Sotilaat olettivat, että tukikohtaan tuodut vaaralliset aineet pysyvät jään sisällä, periaatteessa ikuisesti.

Ydinohjuksia tukikohdassa ei luonnollisestikaan ole, mutta sinne on haudattuna muun muassa radioaktiivisia jätteitä, 200 000 litraa dieselpolttoainetta, PCB-yhdisteitä ja 240 000 litraa viemärijätettä.

Ilmaston lämpeneminen on tehnyt tepposet ja Grönlannin ikijää sulaa vauhdilla. Vaaralliset jätteet ovat tulossa jään alta esille ja ne voivat olla uhka grönlantilaisille ja jopa Kanadan arktisille alueille.

Tukikohdassa oli oma ydinreaktori. Kuva on vuodelta 1961. (GETTY IMAGES)

Poliittinen kiistakapula

Nyt kiistellään siitä kenellä on vastuu vaarallisista jätteistä ja niiden puhdistamisesta. Kyse on ennen kaikkea politiikasta, kertoo Brown Universityn politiikan professori Jeff Colgan. Hän on kirjoittanut raportin Climate Change and the Politics of Military Bases.

Camp Century on Colganin mukaan malliesimerkki siitä, miten hylätystä sotilastukikohdasta on tullut hankala poliittinen kysymys.

Kun Camp Century rakennettiin, siitä tehtiin sopimus Tanskan ja Yhdysvaltojen välillä. Grönlanti oli silloin Tanskan alusmaa, nyt se on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue.

Sopimuksen oikeudellinen perusta ja sen myötä vastuu on nyt hämärä.

- Yhdysvalloissa asiaa ei koeta mitenkään tärkeäksi. Grönlantilaiset ovat huolestuneita siitä mitä voi tapahtua, mutta heillä on huono neuvotteluasema, kertoo Colgan Vice-uutissivustolle.

Tanskan ja Grönlannin geologinen tutkimuslaitos (GEUS) seuraa Grönlannin jääpeitteen sulamista ja osana sitä tilannetta Camp Centuryn läheisyydessä.

Paikalle rakennettiin vuonna 2017 sääasema, jonka tietoja voi seurata netissä reaaliajassa. Tutkijat käyttivät myös maatutkaa selvittääkseen mitä jään alla on piilossa.

Ilmastonmuutos uhkaa myös Tyynenmeren tukikohtia

Yhdysvalloilla on satoja sotilastukikohtia ympäri maailmaa ja useat niistä joutuvat ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen.

Tukikohtia on muun muassa matalilla Tyynenmeren saarilla, joita nouseva merenpinta uhkaa.

- Monista näistä tukikohdista on tehty väliaikaisia sopimuksia, kertaluontoisia järjestelyjä. Ennakoin oikeudellisia ongelmia, sanoo Colgan.