Etsimmekö elämää vääriltä planeetoilta?

      On ehkä virhe etsiä elämää maan kaltaisilta planeetoilta

Tutkijat ovat yleensä suunnanneet havaintolaitteensa maan kaltaisille eksoplaneetoille.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet jo melkoisen määrän tähtiä kiertäviä eksoplaneettoja, joilta nyt kuumeisesti etsitään elämän merkkejä. Ennen kaikkea kaukoputkia ja muita mittauslaitteita on suunnattu sellaisiin kohteisiin, joiden on todettu muistuttavan mahdollisimman paljon kotoista maapalloamme.
Se saattaa kuitenkin olla muun muassa Arizonan yliopistossa vaikuttavien tutkijoiden mukaan virhe tai ainakin johtaa harhapoluille. Ulkoinen maan kaltaisuus, koko ja kiertorata eivät nimittäin takaa sitä, että planeetta olisi lopulta kelvollinen tuntemamme kaltaiselle elämälle.

Sen sijaan hieman toisenlainen planeetta saattaa tarjota paljon paremmat elämän mahdollisuudet.
Tutkimuksessa käytettiin Sloan Digital Sky Surveyta (SDSS), joka on tähän saakka tarkin kolmioulotteinen kartta universumistamme.
Sen perusteella tutkijat tulivat siihen päätelmään, että granaatti-silikaattimineraalia sisältävät planeetat eivät ehkä aina olekaan niin sopivia elämälle kuin aikaisemmin on ajateltu.
Nyt tutkimuksen kohteena olleista eksoplaneetoista ainakin osa muistutti muuten maapalloamme, mutta niiden maankuoressa oli paljon granaattia.
Sen sijaan oliviini-silikaattimineraali osoittautui ainakin tässä tapauksessa paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällainen planeetta on maapallomme.
Tärkeää on siis planeetan kemiallinen koostumus.

Tutkimuksessa planeettojen koostumuksista käytettiin myös New Mexicon Apache Pointin observatorion spektrografia.
Kohteiksi valikoituivat tähdet Kepler 102 ja Kepler 407. Niistä ensimmäinen on himmeämpi kuin aurinko ja sillä on viisi tunnettua planeettaa. Kepler 407:n massa puolestaan vastaa melko pitkälti aurinkoa ja sillä on kaksi planeettaa, joista yksi on noin kolme kertaa maan kokoinen, mutta muuten osin maan kaltainen.
Osoittautui kuitenkin, että Kepler 407 -tähteä kiertävän planeetan kivikehässä oli paljon granaattia, joten se on sitä kautta huono ehdokas maapallon ulkopuoliselle elämälle. Tämä johtuu siitä, että granaatti on paljon kovempi ja jäykempi mineraali kuin oliviini, jonka seurauksena tällaisella planeetalla ei luultavasti ole mannerlaattojen liikettä. Sitä pidetään maapallon elämän muodostumiselle ja ylläpidolle elintärkeänä.

Mannerlaattojen liikettä ja niistä aiheutuvia tilivuorten purkauksia pidetään tärkeinä, sillä ne varmistavat sen, että maan magneettikenttä pysyy tarpeeksi vahvana pitämään tappavat aurinkotuulet pois ilmakehästä.
Mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat myös alkuaineiden suhteisiin maan päällä.
”Ilman näitä geologisia prosesseja elämällä ei ehkä olisi ollut mahdollisuutta kehittyä maapallolla”, sanoo Ohion yliopiston tutkija Wendy Panero.
”Geologisten prosessien todennäköisyyden määrittäminen muilla planeetoilla auttaa erottamaan, mistä elämän merkkejä kannattaa etsiä jatkossa. Jos etsimme neulaa, miksi emme aloittaisi ompelulaatikosta.”

Tutkijoiden seuraava askel on laajentaa tutkimusta kaikkiin mahdollisiin tähtiä kiertäviin sopivan kokoisiin planeettoihin. Sen avulla he uskovat saavansa laajemman käsityksen eksoplaneettojen koostumuksista.
Tutkimus esiteltiin American Astronomical Society (AAS) kokouksessa Teksasissa.

NASA kehitti uuden työkalun elämän etsimiseen avaruudesta

Elämän etsiminen aurinkokunnastamme on NASAn tärkeysjärjestyksen huipulla.

Maapallon ulkopuolisen elämän etsiminen ei ole tuottanut toistaiseksi tulosta, mutta pian asia voi muuttua, sillä Yhdysvaltain liittohallituksen alainen ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA on saanut käyttöönsä uutta tekniikkaa, jonka luvataan olevan jopa 10 000 kertaa herkempää kuin aikaisemmin käytössä olleet menetelmät.
Uudella menetelmällä ja uusilla laitteilla on tarkoitus etsiä elämän merkkejä esimerkiksi Jupiterin ja Saturnuksen kuiden meristä.

Jos esimerkiksi aurinkokuntamme muiden planeettojen kuista elämää löytyy, se on lähinnä hyvin yksinkertaisia mikro-organismeja. Tämä johtuu pitkälti siitä, että planeettojen kuiden vesi on pääosin hyvin suolaista tai alkalipitoista. Siten se muistuttaisi Kuolleen meren vettä.
Kuolleessa meressäkin on elämää, mutta sitä on paljon vähemmän kuin esimerkiksi järvivedessä. Siksi planeettojen kuiden vesien elämän löytämiseen tarvitaan erittäin herkkiä laitteita ja testejä.
NASAn mukaan uusi tekniikka on myös paljon yksinkertaisempaa. Siitä ei ole ainakaan haittaa avaruuden hankalissa olosuhteissa.
Menetelmällä voidaan tohtori Jessica Creamerin mukaan havaita aminohappojen hyvin matalia pitoisuuksia erittäin suolaisesta vedestä. Jos on aminohappoja, on melko varmasti myös elämää, sillä kaikenlainen tuntemamme elämä muodostaa näitä orgaanisia yhdisteitä.

Hanke on julkaistu Analytical Chemistry – lehdessä.