Suomen pitää välittömästi juhlavuotensa kunniaksi aloittaa projekti, jossa suomalaiset pelastetaan metsistä haahuilemasta.


Haja-asutusalueilla kasvaminen leikkaa lapsen menestystä yhtä paljon kuin jos äiti joisi pullon punaviiniä jokaisena raskauspäivänään.
Maalaisliiton puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä on pitänyt patologisesti kiinni puolueensa sakramentista: "Koko Suomi on pidettävä asuttuna". Kaupunkilaisjärjelle käännettynä se tarkoittaa, että koko maassa pidetään edelleen karjavaunun käsijarru päällä.

Kepun vastustuksesta huolimatta kaupungistuminen on kuitenkin onneksi kiihtynyt Sipilän pääministerikaudella. Ihmisen vapaa tahto on kuin vesi, joka kiertää idioottien eteen tekemät padot.
Kaupungistuminen on ratkaisu maailman ongelmiin. Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt maailmassa parin vuosikymmenen aikana enemmän kuin harhaisin optimistikaan olisi uskaltanut veikata. Siihen on auttanut tasan kaksi asiaa: kaupungistuminen ja eurooppalaisen vasemmiston ja Donald Trumpin vastustama globaali vapaakauppa ja markkinatalouden leviäminen Aasiaan ja Afrikkaan. Vielä kun ne saataisiin suomalaiselle maaseudulle.

Maalla luullaan, että kaupungeissa kukkii korkeintaan kannabis ja koodareiden finnit, mutta myös luovuus kukkii paikoissa, joissa on tarpeeksi ihmisiä samassa paikassa. Ja maalaisille selvennys: koodari on siis sellainen ATK:n kanssa työskentelevä immeinen.

Kaikesta huolimatta keskusta uskoo edelleen hajauttamiseen. Siis tähän aluepolitikkaan, joka tarkoittaa, että joka aamu pääkaupunkiseudulta lähtee kuorma-autolasteittain helsinkiläisten rahoja kalliin Kepu-Suomen pyörittämiseen. Suomalainen aluepolitiikka on paljon kalliimpaa kuin muualla Euroopassa - siksi, että meillä asutaan edelleen paljon enemmän maalla kuin sivistys-Euroopassa. Siihen syynä on se, että kepu on Suomen suurin puolue. Ja sellaisena se pysyy niin kauan, kuin se jatkaa tätä pahuuden akselia. Kepu on huono renki ja huono isäntä.

Maalaiset leuhkivat, kuinka heillä on isot kartanot, kun helsinkiläiset joutuvat asumaan pienissä yksiöissä. Se on ylimielistä, sillä juuri kaupunkilaiset maksavat maalaisten elintason ja mauttomat puolipaneeliseinäiset kerskaneliöt.
Asuntojen hinnat ovat kalliimpia kaupungeissa, koska kaiken maailman mikkokärnien harhoista huolimatta yhä useammat haluavat asua kaupungissa. Jokaisellahan olisi vapaus muuttaa sinne kartanoon Merikarvialle, mutta yhä suurempi osa valitsee vapaaehtoisesti saman hintaisen yksiön Helsingistä.
Jokainen saa asua vaikka Merijärvellä, jos vain maksaa oman luksusharrastuksensa itse. Pääministerillämme, joka on kieltänyt itseltään viinan, vieraat naiset ja kaiken muun kivan, on toki varaa asua vaikka viidessä maalaispitäjässä. Sen sijaan suuri osa maaseudun kansanedustajista elää kaksoiselämää kaupungissa, nauttien juuri niistä kaupungin synneistä, joita virallisesti vastustaa, ja esittää viikonloppuisin uskovaista perheenisää maaseudulla.

Maaseudun surkeutta lisää tulevaisuudessa se, että kaikkein älykkäimmät tyypit muuttavat kaupunkeihin ja kaikkein tyhmimmät jäävät maalle. Psykologian apulaisprofessori Markus Jokela Helsingin yliopistosta tutki asiaa ja huomasi, että älykkäimmät muuttavat maalta kaupunkiin. Jokela tutki 11 500 yhdysvaltalaista muuttajaa vuosina 1979-1996. Fiksut ihmiset eivät vain pysy paikoillaan maalla, vaan lähtevät sinne missä on työpaikkoja, opiskelupaikkoja ja ennen kaikkea myös muita fiksuja ihmisiä.
Maaseudulla on niin vähän ihmisiä, että älykkään on hankala löytää sieltä vertaistaan seuraa. Kaupungissa kaveripiirinsä voi valita. Kaikkein älykkäimpiä olivat maaseudulla syntyneet mutta kaupunkien keskustoihin muuttaneet. Eli helsinkiläisten mussutus siitä, kuka on "aito helsinkiläinen", on samaa kuin maalainen nurkkapatriotismi tai Suomi ensin -idiotismi.
Kaupunkiin muuttajahan on juuri itse tehnyt aktiivisen valinnan kiivetä puusta alas ja pukea vaatteet päälle. Kaupungin idea on juuri se, että sinne tullaan pakoon suvaitsematonta maaseutua. Niin ovat historiallisesti toimineet New York, Amsterdam ja Suomessa myös Helsinki, joka on täynnä kepu-Suomesta paenneita seksuaali- ja älykköpakolaisia. Mukana on tietenkin iso liuta myös puhtaasti elintasopakolaisia, jotka muuttavat korkeampien palkkojen perässä, mutta se vasta onkin merkki älystä.

Kaupunkilaiset ovat siis fiksumpia kuin maalaiset. Siksi kaupungeissa ollaan rikkaampia ja tullaan toimeen omilla. Sana "maalaisjärki" on oksymoroni. Se pitää kieltää harhaanjohtavana, ja on siirryttävä puhumaan kaupunkilaisjärjestä.
Kaupungeissa syntyy enemmän innovaatioita, ne ovat ympäristöystävällisempiä, koska pienempi alue tarvitsee vähemmän infrastruktuuria eli teitä, viemäreitä, putkia, erilaisuuden pelkoa ja muuta saastuttavaa. Taloustieteessä on havaittu, että samat ihmiset muuttuvat tuottavammiksi, kun he ovat lähellä toisiaan. Siksi kaupungistuminen lisää vaurautta ja hyvinvointia. Menestyvissä kaupungeissa on korkeampi työllisyysaste kuin muualla sen takia, että elinkeinorakenne on monipuolinen. Ja nuoret naiset elävät mieluummin vaikka yksin kaupungeissa kuin maalla parisuhteessa peräkammarin poikien kanssa.
Itse asiassa en usko, että Sipilällä menestyneenä liikemiehenä on kovinkaan harhainen kuva maailmasta. Hänhän on pitkälti kaappikokoomuslainen, eli hän edustaa kaupunkilaista ajattelua. Mutta kepun puheenjohtajana hänen on vaan pakko jankuttaa tätä "koko maa asuttuna" -hölynpölyä. Maakuntien Suomi on 60-lukulainen, kekkosromanttinen fantasia, joka pitää meidät pysyvästi Länsi-Eurooppaa köyhempänä.

Tuomas Enbusken kaikki kolumnit löytyvät täältä.