Tuttavallisesti nimetty 3XMM J215022.4−055108 on keskiraskaan sarjan ahmatti.
Tähtitieteilijöiden ryhmä on löytänyt piilossa viihtyvän keskikastin mustan aukon, kun se jäi kiinni liian lähelle uskaltautuneen tähden imaisemisesta sisuksiinsa. Löydöstä pidetään merkittävänä puuttuvana linkkinä ymmärrykseemme universumin kehityksessä.
Jo vuonna 2006 Nasan Maata kiertävä Chandra röntgenobservatorio ja Euroopan avaruusjärjestön ESA:n XMM-Newton -satelliitti havaitsivat voimakkaan röntgenvälähdyksen, joka sai nimekseen 3XMM J215022.4−055108.
Jo vuonna 2006 Nasan Maata kiertävä Chandra röntgenobservatorio ja Euroopan avaruusjärjestön ESA:n XMM-Newton -satelliitti havaitsivat voimakkaan röntgenvälähdyksen, joka sai nimekseen 3XMM J215022.4−055108.
Röntgenvälähdykselle löytyi kaksi vaihtoehtoista selitystä.
– Se oli joko oman Linnunratamme ulkopuolella oleva keskikokoinen musta aukko nielemässä tähteä tai jäähtyvä neutronitähti omassa Linnunradassamme, kertoo BBC:n haastattelema New Hampshiren yliopiston Dacheng Lin, joka on johtanut tutkimusta.
Keskikokoisia mustia aukkoja on ollut huomattavasti vaikeampi löytää, koska ne ovat vähemmän aktiivisia kuin supermassiiviset serkkunsa.
Saadakseen selville kummasta on kysymys, Hubble avaruusteleskooppi suunnattiin röntgensäteiden kohteeseen. Röntgensäteet eivät tulleet omasta Linnunradastamme vaan lähteeksi osoittautui toisessa galaksissa sijaitseva tiheä tähtikeskittymä. Juuri tällaisesta paikasta tähtitieteilijät olettivatkin, että keskikastin mustia aukkoja voisi löytyä.
Supermassiivisia mustia aukkoja on usein galaksien keskellä, omankin Linnunratamme keskellä on sellainen, nimeltään Sagittarius A*.
New Hampshiren yliopiston Dacheng Lin kävi kollegoineen läpi tuhansia XMM-Newton -satelliitin havaintoja löytääkseen yhden kandidaatin. Se paljastui, koska oli juuri nielemässä tähteä ja tästä lähti avaruuteen valtava määrä röntgensäteilyä.
Keskikokoiset mustat aukot ovat keskeisiä mustien aukkojen kehityksen ymmärtämisessä. Ne tarjoavat eräänlaisen puuttuvan linkin.
Yksi kysymys, johon halutaan saada ratkaisu on se, kasvavatko supermassiiviset mustat aukot keskikokoisista.
– Tutkimalla keskikokoisten mustien aukkojen syntyperää ja kehitystä saamme lopulta vastauksia siihen, miten galaksien keskellä olevat supermassiiviset mustat aukot syntyvät, kertoo tutkimuksessa mukana ollut Natalie Webb Toulousen yliopistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti