Kuva on vuodelta 1984, jolloin Bruce McCandless liikkui avaruussukkulan ulkopuolella typpisuihkujen avulla.
Avaruudessa oleilu heikentää tiedonkäsittelyä, havaittiin tutkimuksessa.
Avaruuden oudot olot, kuten pieni painovoima, voimakas säteily ja valon vuorokausivaihtelun puuttuminen voivat vaikuttaa voimakkaasti astronauttien fyysiseen terveyteen. He menettävät avaruudessa lihastoa, ja sydäntautien riski lisääntyy.
Avaruudessa oleskelun vaikutusta henkisiin kykyihin on tutkittu vähemmän, vaikka sillä saattaa olla suuri merkitys matkoilla suoriutumisessa. Avaruuslentäjien täytyy kyetä monimutkaisiin tehtäviin, joissa pienistäkin virheistä voi koitua kohtalokkaita seurauksia.
Uudessa tutkimuksessa paljastui, että kuuden kuukauden komennus Kansainvälisellä avaruusasemalla hidasti astronauttien tiedonkäsittelyä ja heikensi työmuistia sekä keskittymiskykyä. Lisäksi riskinottovalmius väheni.
Riskien ottaminen on avaruusmatkalla monissa tilanteissa välttämätöntä tehtävien suorittamiseksi ja hengissä selviämiseksi.
Nasan tutkijat mittasivat 25 astronautin älyllistä suorituskykyä kymmenen testin patterilla ensin maassa ennen lähtöä, sitten kahdesti avaruudessa ja vielä kahdesti Maahan palattua.
Astronauttien piti tehdä muun muassa kuviopäättelyä ja koettaa täyttää ilmapallo juuri optimaaliseen pisteeseen, jossa se on muhkeimmillaan mutta ei räjähdä.
Tutkijat havaitsivat, että astronautit suoriutuivat tehtävistä avaruusasemalla hitaammin kuin Maassa, mutta tekivät muuten yhtä tarkkaa tulosta. Univajeen ja stressitason vaikutus suljettiin pois.
Tiedonkäsittely ja työmuisti toimivat kotiinpaluun jälkeenkin hitaammin kuin ennen avaruusmatkaa. Kuukausi matkan jälkeen työmuisti ei edelleenkään ollut palannut ennalleen.
Tutkimuksen julkaisi Frontiers in Physiology -lehti.
Aiemmissa tutkimuksissa astronautit ovat itse raportoineet aivosumusta. Lisäksi muutoksia on havaittu aivojen rakenteessa ja toiminnassa.
Tutkijat korostavat raportissaan, että he eivät havainneet älyllisessä suorituskyvyssä systemaattista ja laajaa heikkenemistä, joka viittaisi keskushermoston vahingoittumiseen avaruudessa oleskelun aikana. Testattujen astronauttien toiminnanohjaus pysyi vakaana.
Tiedot ovat tärkeitä, kun punnitaan vuosia kestävää avaruuslentoa Marsiin.
Matka ei ainoastaan kestä paljon kauemmin kuin mikään tähän asti tehty avaruusmatka. Lennolla miehistön täytyy myös pystyä täysin itsenäiseen päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun. Maasta ei välimatkan pituuden vuoksi voida auttaa, sanoo Elisa Raffaella Ferrè New Scientist -lehdelle.
”Ihmisen suorituskyky on avainasemassa. Marsiin ei voida lähettää astronautteja, joilla on hidas reaktioaika.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti