Pora ja sen lämpömittarit tunkeutuvat hitaasti viiden metrin syvyyteen ja pysähtyvät välillä mittaamaan.
Laiteen piikki ja pora tunkevat ehkä viisi metriä pinnan alapuolelle. Näin pora menisi syvemmälle kuin mikään muu Marsissa käynyt laite, kertoo Nasan tiedote.
Vertailun vuoksi Nasan laskeutuja Viking 1 kauhaisi Marsia 22 senttimetrin syvyydeltä vuoden 1976 lopulla. Toinen laskeutuja, Phoenix, pääsi 18 senttimetrin syvyyteen Marsin pohjoisella napaseudulla kesällä 2008.
Pian pääsemme kunnolla Marsin maaperään, sanoi HP3:a kehittänyt tutkija Tilman Spohn Saksan ilmailu- ja avaruuskeskuksesta.
HP3 näyttää hieman auton tunkilta.
Sen metalliputken sisässä on noin 40 senttiä pitkä luotain, jonka päähän on kiinnitetty lämpöantureita.
Kun laite tunkeutuu syvemmälle, se mittaa koko ajan lämpötilaa. Luotain pysähtyy alas mennessään 51 senttimetrin välein. Sitten se lämpenee paikallaan aina noin neljä päivää.
Anturit mittaavat, kuinka nopeasti laite lämpiää. Lukema kertoo toivottavasti tutkijoille, miten hyvin Marsin maaperä johtaa lämpöä.
Taukojen takia kuluu kuluu yli kuukausi ennen kuin pora pääsee syvimpään kohtaansa eli viiteen metriin. Jos pora pääsee niin syvälle, selvittää lennonjohto sen jälkeen nopeasti punaisen planeetan sisäisen lämpötilan.
Jos pora kohtaa liian kovaa kiveä jo ennen kuin se pääsee kolmeen metriin, kestää mittaus pitempään. Tutkijat tarvitsevat silloin kaksi Maan vuotta siihen, että mitattua tietoa suodatetaan muusta kohinasta.
”Pinnalla ei ole juuri lainkaan kiviä. Uskomme, että myöskään Marsin pinnan alla emme kohtaa suuria kiviä”, sanoi Jet propulsion tutkija Troy Hudson, joka oli suunnittelemassa HP3-poraa.
”HP3 on tehokas mittalaite. Se painaa vähemmän kuin kenkäpari. Se vie vähemmän virtaa kuin langaton reititin, vaikka sen täytyy kaivaa vähintään kolme metrin syvyyteen toisen planeetan pinnalla”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti