Israelilainen Beresheet-luotain kohosi helmikuussa raketin nokassa taivaalle Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta Floridasta. Määränpäänä oli Kuu ja luotaimen lastina erilaisia tieteellisiä mittalaitteita, muistoja ihmiskunnasta ja parituhatta mikroskooppista eläintä, karhukaista.
Beresheetin oli tarkoitus laskeutua Tyyneydenmereen (Mare Serenitatis), jossa myös viimeisen Apolle 17 -kuulennon astronautit kävelivät vuonna 1972. Alueella on myös Neuvostoliiton Luna 21-luotaimen ja sen mukana tulleen mönkijän jäänteet.
Beresheetin laskeutuminen meni kuitenkin mönkään, kun yhteys Maahan katkesi.
Noin pesukoneen kokoinen 150 kilon painoinen laite syöksyi Kuun pintaan 500 kilometrin tuntivauhtia ja meni todennäköisesti tuhannen säpäleiksi.
Nyt luotaimen rakentajat pohtivat, että ovatko lastina olleet karhukaiset mahdollisesti selvinneet törmäyksestä.
Niitä on aiemminkin viety avaruuteen, jossa ne ovat selvinneet satelliitin ulkopinnalla tyhjiössä kymmenen päivää ja alkaneet iloisesti lisääntyä, kun ne on tuotu takaisin Maahan ja niille on annettu vähän vettä.
Asiantuntijat ovat yhtä mieltä, että karhukaiset ovat selvinneet luotaimen törmäyksestä.
Asiantuntijat ovat yhtä mieltä, että karhukaiset ovat selvinneet luotaimen törmäyksestä.
”Karhukaiset kestävät sellaisia paineita, joita syntyy asteroidin törmätessä Maahan, joten ne eivät ole tällaisesta pikku rysähdyksestä millänsäkään”, kertoo puolalainen astrobiologi ja karhukaisasiantuntija Lukasz Kaczmarek.
Hänen mukaansa karhukaiset voivat selvitä Kuussa jopa vuosia.
Karhukaiset, englanniksi water bears, muistuttaa ulkonäöltään karhua. Suurimpien aikuisten ruumiinpituus voi olla 1,5 millimetriä, pienimpien alle 0,1 millimetriä. Tieteellinen nimi tardigrada tarkoittaa hitaasti kävelevät.
Karhukaiset, englanniksi water bears, muistuttaa ulkonäöltään karhua. Suurimpien aikuisten ruumiinpituus voi olla 1,5 millimetriä, pienimpien alle 0,1 millimetriä. Tieteellinen nimi tardigrada tarkoittaa hitaasti kävelevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti