Kiinalaisen avaruusaseman kappaleita iskeytyy Maahan maaliskuussa. Warning for Portugal, Spain, Italy and Greece!

Kiina on menettänyt Tiangong-1:n hallinnan ja sen arvioidaan iskeytyvän Maan ilmakehään maaliskuussa.

Kyseessä on Kiinan ensimmäinen avaruusasema Tiangong-1.

Kiina ilmoitti maaliskuussa 2016 menettäneensä yhteyden 8500 kiloa painavaan asemaan. Saman vuoden syyskuussa maa arvioi, että avaruusasema saapuisi Maan ilmakehään vuoden 2017 loppupuolella.

Yhdysvalloissa Kaliforniassa toimivan Aerospace Corporationin Maan kiertorataa ja avaruusromua tutkiva yksikkö arvioi, että Tiangong-1 iskeytyisi Maan ilmakehään maaliskuun puolivälissä.

Putoamisen tarkka ajankohta on kuitenkin hankala ennustaa, minkä vuoksi yksikkö varoittaa, että arvio saattaa heittää kahdella viikolla suuntaansa.

Kiina ei ole vahvistanut asiaa, mutta Aerospacen mukaan on erittäin todennäköistä, että Tiangong-1 putoaa täysin hallitsemattomasti Maan kamaralle.

Aerospacen mukaan 8500-kiloisesta avaruusasemasta suurin osa tuhoutuu sen osuessa ilmakehään, mutta on todennäköistä, että siitä irtoaa kappaleita, jotka selviävät ilmakehästä palamatta.

Harvardin yliopiston astrofyysikko Jonathan McDowell sanoo The Guardianille, että nämä kappaleet voivat olla kooltaan jopa sadan kilon painoisia.

Niin McDowell kuin Aerospace pitävät epätodennäköisenä, että Maahan iskeytyvä romu aiheuttaisi vaaraa ihmisille. Tämä riskiarvio tarkentuu kuitenkin lähempänä ennustettua putoamista.

Suomeen avaruusasema ei iskeydy.

Euroopan alueella vain eteläosissa on vaara, että Tiangong-1 tippuisi siellä maahan.

Euroopasta Portugali, Espanja, Italia ja Kreikka ovat juuri sillä ohuella vyöhykkeellä, jolle avaruusaseman on todennäköisesti arvioitu putoavan.

Vaikka avaruusasemasta peräisin olevan romun ei uskotakaan osuvan ihmisiin, sen lastissa saattaa kuitenkin olla voimakkaan myrkyllistä ja syövyttävää hydratsiinia, joka saattaa selvitä ilmakehän läpi.

Aerospace varoittaakin ihmisiä olemaan koskemasta avaruusromua ja hengittämättä niistä mahdollisesti nousevia höyryjä.

Lähteet: Aerospace ja The Guardian

Arizonan Alexis on maailman älykkäin lapsi

USA:n Arizonan osavaltiossa asuva 3v.  Alexis Martin

ei ole vielä edes tarhassa, mutta hänen älykkyysosamääränsä on 160

ja hänet on valittu nuorimpana jäsenenä Mensaan Arizonassa. 

Vanhemmat huomasivat lapsensa erikoislaatuisuuden, kun tämä oli noin yksivuotias ja muisti sanatarkasti edellisenä päivänä luetun iltasadun.
Alexis oppi lukemaan kaksivuotiaana, opiskelee nyt viidesluokkalaisten aineita ja opettelee itsekseen espanjaa vanhempiensa iPadin avulla.

Alexisin älykkyysosamäärä kuuluu parhaimpaan kahteen prosenttiin USA:ssa.
Mensalla on USA:ssa 3 300 alle 18-vuotiasta jäsentä ja 56 000 aikuisjäsentä.

Vuosisatojen myötä ihmisistä tulee idiootteja

Nykymaailmassa ei tarvita enää älyä, joten älykkäät karsiutuvat luonnonvalinnassa.

Geenitekniikkaan ja -tutkimukseen keskittyvä islantilaisyritys deCODE väittää, että ihmiskunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä laskee vääjäämättä.
Lasku ei ole kovin jyrkkä, vain noin 0,4 pistettä vuosikymmenessä, mutta lasku kuitenkin. Vuosisatojen ja -tuhansien myötä meistä siis tulee idiootteja.

DeCODE perustaa väitteensä 129 808 islantilaisen tietokantaan, jota on kerätty vuosien 1910 ja 1990 välillä. Tutkijat etsivät muutoksia sellaisessa geenivariantissa, joka kertoo osin halusta opiskella ja kouluttautua. Siinä havaittiin lievää laskua.

Tutkijoiden mukaan älyä ei enää tarvita ihmiskunnan hengissä pitämiseen.

Islantilaistilasto kertoo, että korkeakoulutetut ihmiset saavat keskimääräistä vähemmän lapsia. Luonnonvalinta siis tavallaan poistaa koulutusgeenin geenipoolista, joten älykkyyttä alentavat mutaatiot yleistyvät.

Tutkimus on esitelty arvostetussa Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedejulkaisussa.

Samalla tutkimusta johtava deCODEN toimitusjohtaja Kari Stefansson kuitenkin painottaa, että koko ajan kohentunut koulutustaso voi hävittää nämä hienovaraiset geneettiset muutokset. Keskimääräinen älykkyysosamäärä nimittäin nousi vuosien 1932 ja 1978 välillä 14 pistettä.

Silti ei ole täysin selvää, että geenit olisivat se ohjaava tekijä, joka vähentää koulutettujen naisten lasten määrää. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston tutkija Melinda Mills on todennut, että vaikka geenit voivat vaikuttaa lasten määrään, se ei todennäköisesti ole merkittävin vaikuttava tekijä.
Koulutuksen lisäksi siihen vaikuttavat pitkälti sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Ne voivat jopa ohittaa geneettisen vaikutuksen.

Cambridgessa sijaitsevan Euroopan bioinformatiikan instituutin johtaja Ewan Birney sanoo The Guardianin haastattelussa, että useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että syytä ihmiskunnan tyhmentymiseen pitää hakea kulttuuristamme ja tavastamme elää. Hän myös painottaa, etteivät geenit yksin määritä yksilön kykyä oppia uutta.

”En voi korostaa tätä tarpeeksi”, Birney sanoo.

The supermassive black hole swallows the galaxy

Aurinkomyrsky ja Maa

 

NASA:n kuvaa aurinkomyrskystä, jonka viereen on kuvankäsittelyllä lisätty Maa samassa mittakaavassa.

Avaruusrakettien ilmasta laukaisua varten suunniteltu Stratolaunch-lentokone

Kaliforniassa rakennettu avaruusrakettien ilmasta laukaisua varten suunniteltu Stratolaunch-lentokone liikkui ensi kertaa.

Kaksirunkoiselle Stratolauchille tehtiin Kaliforniassa rullaustestejä kiitotietä pitkin.
Stratolauchin siipien kärkiväli on huimat 117 metriä. Kone on suunniteltu ennen kaikkea avaruusrakettien laukaisua varten.
Sillä voidaan kuljettaa kolmea rakettia, jotka päästään laukaisemaan paljon maan pintaa korkeammalta.
Stratolaunchin lastauskapasiteetti on 250 tonnia ja sen siivissä on kuusi Boeing 747 -matkustajakoneista tuttua suihkumoottoria.
Stratolauchin ensimmäinen rakettilaukaisu on määrä tehdä ensi vuonna.

UFO:t leikkivät kissaa ja hiirtä USA:n Hornetien kanssa

Yhdysvaltain puolustusministeriö on julkaissut videon, jossa kaksi hävittäjää jahtaa tunnistamatonta lentävää esinettä.

Esine havaittiin San Diegon edustalla Yhdysvaltojen länsirannikolla vuonna 2004.
Sen perään lähetettiin kaksi F/A 18F hävittäjää lentotukialus Nimitziltä.
Ääniraidalla kuuluu, kun lentäjät puhuvat keskenään radiossa.
- Niitä on kokonainen laivasto. Se pyörii, sanoi toinen pilotti.

Tunnistamaton lentävä esine kiihdytti nopeammin kuin hävittäjälentäjä on nähnyt minkään muun kiihdyttävän.

Onko teillä aseistusta?

New York Timesin haastattelema hävittäjäpilotti David Fravor muistelee kohtaamista tunnistamattoman esineen kanssa.
Laivaston risteilijä U.S.S. Princeton oli jo kaksi viikkoa seurannut outoja lentoaluksia. Ne ilmestyivät "tyhjästä" noin 25 kilometrin korkeuteen, pudottautuivat sitten kuuteen kilometriin ja jäivät leijumaan paikoilleen. Sen jälkeen ne joko laskeutuivat niin alas, että ne eivät enää näkyneet tutkassa tai ampaisivat yläilmoihin.
Princetonista otettiin radioitse yhteyttä hävittäjiin. Heiltä kysyttiin onko heillä aseistusta.
- Kaksi CATM-9-ohjusta, vastasi Fravor. Ne ovat harjoitusohjuksia, joita ei voi edes laukaista.

Kaksi laivaston Hornetia sai kuvattua hetken tunnistamatonta lentävää esinettä.

Ennusti hävittäjien liikkeet

Hävittäjille annettiin koordinaatit missä lentävä esine oli havaittu. Ne näkivätkin lähellä meren pintaa lentävän esineen, sen alapuolella meri kuhisi valkoisena.
Fravor alkoi laskeutua sitä kohti ja samalla esine alkoi nousta "vastaan". Juuri kun ne olivat kohtaamassa pyöreä, reilu 12 metriä halkaisijaltaan oleva esine häipyi.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

- En ole koskaan nähnyt minkään kiihdyttävän niin nopeasti. Olin todella äimänä, kertoi Fravor New York Timesille.
Sen jälkeen Princetonilta annettiin hävittäjille ohjeet siirtyä uuteen kohtaamispaikkaan noin 100 kilometrin päähän.
Jotain outoa tapahtui.
- Sir, ette usko tätä, mutta esine on jo teidän kohtaamispaikassanne, radioitiin Princetonilta. Aikaa oli kulunut vain hetki ja esine näkyi tutkassa.
Kun hävittäjät pääsivät kohtaamispaikalle, esine oli jo hävinnyt.

F/A-18 -hävittäjät lähetettiin ufon perään lentotukialus Nimitziltä.

Pentagon myönsi ufo-ohjelman

Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon myönsi lauantaina, että sillä on ollut jo vuosia huippusalainen ufo-ohjelma, nimeltään Advanced Aerospace Threat Identification Program. Se on vapaasti suomennettuna ohjelma kehittyneen avaruusperäisen uhan tunnistamiselle.
Siihen liittyviä asiakirjoja julkaistiin lauantaina, ja nyt julkistettu video ufon ja hävittäjien kohtaamisesta oli niiden joukossa.

Löysikö Kepler Maan sisarplaneetan...?

Löytö tehtiin analysoimalla tekoälyllä Kepler-luotaimen lähettämiä tietoja.
                      

Kepler-avaruusteleskooppi on metsästänyt elämälle mahdollisia planeettoja jo useita vuosia.
Nyt sen keräämää dataa analysoidaan tekoälyllä. 

Tekoäly mullistaa myös tähtitiedettä. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa kertoi torstaina löytäneensä kahdeksannen planeetan kiertämässä Kepler-90 -nimellä tunnettua aurinkoa.
Kepler-90 on hieman suurempi ja kuumempi kuin oma Aurinkomme.
Kepler-90 on pääsarjan tähti, joka sijaitsee 2 545 valovuoden päässä Maasta,
Lohikäärmeen tähdistön suunnalla.
Jo aikaisemmin Kepler-90:n ympäriltä on löydetty seitsemän planeettaa.
- Kepler-90:stä tuli nyt ainoa tunnettu tähti, jolla on yhtä monta planeettaa kuin omassa aurinkokunnassamme, kertoi Christopher Shallue tiedotustilaisuudessa torstaina.

Kepler-90 on hieman omaa Aurinkoamme suurempi. Sitä kiertää kahdeksan planeettaa, joista osa "elämän vyöhykkeellä". (NASA)

Löytyi tekoälyn avulla

Shallue ei ole tähtitieteilijä, vaan työskentelee ohjelmoijana Googlella. Uusi planeetta löydettiin Googlen insinöörien avustuksella käyttäen tekoälyä.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

Tekoälyn avulla analysoitiin Kepler-avaruusteleskoopin jo aikaisemmin lähettämää dataa.
Tekoäly pystyy siihen huomattavasti ihmisiä väsymättömämmin.
Uusi löydetty planeetta sai nimekseen Kepler-90i. Se on kuuma ja sen kiertoaika emotähtensä
ympäri on 14,4 päivää.
Osa Kepler-90 -tähteä kiertävistä planeetoista on niin kutsutulla elämän vyöhykkeellä.
Planeetoilla voi olla vettä ja lämpötila on sellainen, että planeetoilla voisi menestyä
meidän nykyisin tuntemiamme hiileen ja veteen perustuvia elämänmuotoja.

Älä "Tyrmisty" tästä Thunderstruck- versiosta

                                                                        CLICCAA FULL SCREEN

Phaethon asteroidi sujahtaa läheltä Maata

            3200 Phaethon on halkaisijaltaan viisi kilometriä.

Pikkuplaneetta 3200 Phaethon löydettiin vuonna 1983 ja se kuuluu Apollo-tyypin asteroideihin.
Se pyyhkäisee läheltä maata 16. joulukuuta. Se on luokiteltu "potentiaalisesti vaaralliseksi".
Phaethon on saanut nimensä kreikkalaisen auringonjumalan Helioksen pojan mukaan, joka melkein sytytti maan palamaan.
3200 Phaethon ei todennäköisesti kuitenkaan tule tuhoamaan maapalloa. Se tulee sivuuttamaan maan noin 10 miljoonan kilometrin päästä.
Avaruuden mitoissa se on vähän, mutta kuitenkin noin 26 kertaa Maan ja Kuun välinen etäisyys.

World needs strong space governance system

For over two, years some 80 space scientists, engineers, entrepreneurs, regulators and space lawyers from around the world have been engaged in an ‘International Study on Global Space Governance’.

In advance of its publication later this year, the articles in this special section of ROOM highlights key aspects of the study and assess some of the many challenges to establishing a viable and effective rule of law governing activities in outer space.
The global security landscape darkened in 2016 as the international community failed to effectively come to grips with some of humanity’s most pressing existential threats, namely nuclear weapons and climate change.
As a result, on 26 January 2017 the Bulletin of the Atomic Scientists - which informs the public of threats to the survival and development of humanity from nuclear weapons, nuclear energy, climate change and biosecurity - moved the hands on its infamous Doomsday Clock 30 seconds closer to midnight. It believes humanity is now just ‘two minutes and 30 seconds’ away from annihilation. The only other time it has been closer to midnight was in 1953, when it was set at just two minutes from ‘Doomsday’, as the Soviet Union and the United States tested new hydrogen weapons.

In July 2014, commenting on the state of the world, the former US Secretary of State Madame Madeleine Albright acknowledged, “To put it mildly, the world is a mess.” Shortly before, at the 2nd Manfred Lachs Conference on Global Space Governance at McGill University in Montreal, Canada, Prof Barry Kellman had observed, “Space is a mess. It is a physical mess [and]... is also a legal mess.”

Aalto-1 toimii ja siihen ollaan yhteydessä

Kaikki hyvin avaruudessa: 

• 0
  

  Mail

Aalto-1 kiertää Maan kerran noin 94 minuutissa keskimäärin 505 kilometrin korkeudella olevalla radallaan, joka vie sen joka kierroksellaan niin Etelämantereen kuin pohjoisnavan päältäkin.
Sen rataa voi seurata mm. tällä sivulla - napojen kautta kulkeva rata näyttää ylös-alas sahaavalta kaarelta, joka siirtyy joka kierroksella kartalla hieman länteen päin.
Suomen päältä Aalto-1 kulkee noin kaksi kertaa vuorokaudessa, mutta läheltä tapahtuvia ohituksia on enemmän.
Näillä suoraan päältä kulkevien ja hieman vierestä menevien ohitusten aikaan satelliittiin ollaan yhteydessä Aalto-yliopistossa olevan maa-aseman kautta. Otaniemestä siis ei vain kuunnella satelliitin majakkasignaalia, vaan myös otetaan vastaan telemetriatietoja sekä ohjataan satelliittia.

Satelliitin kaikkien järjestelmien herättely tehdään hitaasti, jotta kaikki sujuisi varmasti hyvin.
"Etenemme hitaasti myös siksi, että on juhannus ja paikalla on hieman normaalia vähemmän tiimin jäseniä", kertoo hanketta johtava Jaan Praks.
"Satelliitin tietokone toimii aivan kuten on suunniteltu, saamme virtaa normaalisti aurinkopaneeleista ja olemme päässeet jo komentamaan satelliittia. Se siis reagoi käskyihimme, ja kaikki mitä olemme kokeilleet, toimii hyvin. Keräämme parhaillaan lämpötilatietoja sekä latausjännitteitä pitemmältä ajanjaksolta, jotta voimme olla varmoja systeemien toiminnasta."

Praksin mukaan satelliitti pyörii hitaasti, mikä ei ole aivan suunniteltua, mutta näin lennon alkuvaiheessa tämä on lämpötasapainon kannalta hyvä asia – kun satelliitti pyörii, lämmittää Aurinko tasaisesti sen joka puolta. Kun satelliitin multispektrikameralla aletaan ottaa kuvia, niin silloin pyöriminen pysäytetään.

Japanese space industrial policy in transition

 Japan from orbit

Kazuto Suzuki Hokkaido University, 

The lost years of the Japanese economic slump exerted a heavy pressure on industry to become more competitive and profitable. Most Japanese space companies are branches of larger corporate entities and, for many years, commercial performance of the space branches were not overly scrutinised because revenue from the other branches subsidised space activities.

However, the effects of the Japanese economic downturn of the 1990s and onwards were felt in every branch of these large corporate entities and they came under pressure to restructure. Toshiba, one of the larger satellite manufacturers, sold its space branch to NEC Corporation, and other smaller companies followed suit. In this way, the private sector supported the political initiative of establishing the ‘Basic Space Law’ of 2008, paving the way for a more coordinated industrial policy for space.
Japan has been shy of announcing its industrial space policy for many years. As a late starter, the initial objective for Japanese industry was to use public funding to develop technological capabilities to meet international standards.

However, the 1990 agreement between the United States (US) and Japan for the procurement of commercial satellites, which prohibits Japanese industry to exclude competition with foreign competitors in the public procurement process, was regarded as an obstacle for winning contracts from the government. Since then,
Japanese industry has focused on research and development (R&D) satellite programmes instead, as these were not the focus of the US-Japan agreement.

The Basic Space Law was a revolutionary attempt to change the focus of Japanese space policy from an R&D orientation to an application orientation. While respecting the agreement with the US, the Basic Space Law focuses on application programmes that serve governmental policies. It has transferred the responsibility of space policy- making from the Ministry of Education,

Science and Technology (MEXT), whose policy focus is on R&D, to the Cabinet Office which is responsible for coordinating policy issues across the government. This shift has de-emphasised R&D and brought the more space-based service user ministries, including the Ministry of Defence, into space policy-making.

Kaikkien aikojen kirkkain supernovaräjähdys?

Suomalaistutkijan johtama ryhmä teki harvinaisen löydön - yksi kaikkien aikojen kirkkaimmista supernovaräjähdyksistä?

Tutkijatohtori Erkki Kankareen johtama kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt uuden populaation äärimmäisen kirkkaita räjähdyksiä etäisistä galakseista.

Supernova tarkoittaa massiivisten tähtien räjähdystä.

Suomen Akatemian tiedotteen mukaan kyseessä voi olla yksi kaikkien aikojen kirkkaimmista supernovaräjähdyksistä. Supernovaräjähdys tarkoittaa massiivisten tähtien räjähdystä.
Tutkimus keskittyy kirkkaaseen räjähdykseen, joka havaittiin Havaijilla sijaitsevalla teleskoopilla.
Löydetyn räjähdyksen emogalaksi sijaitsee tiedotteen mukaan yli kolmen miljardin valovuoden etäisyydellä Maasta. Räjähdys kiinnostaa tutkijoita erityisesti kirkkautensa ja sijoittumisensa vuoksi. Kohdetta on seurattu jo vuosia.

- Kohteen säteilemä kokonaisenergia on tuhatkertainen verrattuna normaaleihin supernovaräjähdyksiin. Kohteen emogalaksi on myös aktiivinen niin sanottu Seyfert-galaksi, jonka ytimessä on noin kymmenen miljoonan Auringon massainen supermassiivinen musta aukko.
- Kohteen spektroskooppiset ominaisuudet sekä hidas ja tasainen kirkkauden evoluutio osoittivat kuitenkin, että kyseessä ei ole normaali aktiivisen galaksin supermassiiviseen mustaan aukkoon liittyvä purkaus, Queen's University Belfastissa työskentelevä Kankare toteaa tiedotteessa.

Tutkijaryhmällä on kaksi erilaista selitystä kohteen alkuperästä.
Jos kyse on yhdestä kaikkien aikojen kirkkaimmasta supernovaräjähdyksestä, se on lähtöisin tähdestä, jonka massa on vähintään useita kymmeniä tai satoja kertoja Auringon massa.

Toinen vaihtoehto on, että kyseessä on tähden hajoaminen galaksiytimen supermassiivisen mustan aukon aiheuttamien vuorovesivoimien vaikutuksesta.
Joka tapauksessa havainnot viittaavat siihen, että kohteessa räjähdysmäisesti laajeneva materiaali törmäsi ympäröivässä avaruudessa olevaan tiheään kaasuun, tiedotteessa todetaan.

Työkalu galaksien tutkimiseen

Tutkimuksessa esiteltiin myös viisi muuta löydettyä kohdetta, joilla on samankaltaiset ominaisuudet. Turun yliopiston professorin Seppo Mattilan mukaan tulevien havaintojen avulla voidaan ymmärtää erittäin suurienergisiä räjähdyksiä entistä paremmin.
- Kohteiden valtavan kirkkauden ansiosta niitä voidaan myös käyttää tulevaisuudessa työkaluina luotaamaan galaksien ominaisuuksia kaukaisessa maailmankaikkeudessa, Mattila arvioi tiedotteessa.
Suomesta tutkimuksessa ovat mukana myös tohtori Tuomas Kangas sekä tohtorikoulutettavat Jussi Harmanen ja Thomas Reynolds Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksen Tuorlan observatoriosta.

Tutkimus on ilmestynyt Nature Astronomy -lehdessä.

"Maapallo muuttuu tulipalloksi vuoteen 2600 mennessä", sanoo fyysikko Stephen Hawking.

"Maapallo muuttuu asuinkelvottomaksi tulipalloksi vuoteen 2600 mennessä, joten ihmiskunnan on etsittävä uusi koti Alfa Centaurista," sanoo fyysikko Stephen Hawking.

"Tärkeimmät syyt tähän ovat ylikansoittuminen ja energian liikakäyttö. Välttääkseen kadotuksen ihmiskunnan on alettava etsiä asuinkelpoista planeettaa muualta."

Hawking on mukanan Breakthrough Starshot -hankkeessa, joka kehittää äärimmäisen nopeaa valon voimalla liikkuvaa avaruusalusta. Alus voisi etsiä asuttavia maailmoja, jotka saattavat kiertää Aurinkokunnan lähintä tähteä Alfa Centauria.
"Valoa hyödyntävä alus voisi tavoittaa Marsin alle tunnissa ja Pluton päivissä. Se voisi ohittaa Voyagerin viikon sisällä ja tavoittaa Alfa Centaurin vain 20 vuodessa", Hawking sanoi.

Hawking ei suinkaan ole yksin ajatuksineen. Esimerkiksi Elon Musk on sanonut, että jonkilainen massasukupuutto voi pyykäistä ihmiskunnan maapallolta tarkemmin määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa. Itse asiassa Musk on sanonut, että tärkein syy SpaceXin perustamiselle on tehdä ihmisestä "moniplanetaarinen" laji.

Eläimetkin osaavat kuiskutella

YK: Hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvoi viime vuonna ennätysnopeasti

                      Smog in Shanghai

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on noussut jälleen uuteen ennätykseen, kertoo YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO.

WMO:n mukaan viime vuonna hiilidioksidin määrä ilmakehässä nousi ennätysvauhtia.

Järjestön mukaan syynä oli ihmisen toiminnan lisäksi poikkeuksellisen voimakas El Nino -sääilmiö Tyynellämerellä. 

Ellei kasvihuonekaasupäästöjä leikata nopeasti, maapallo lämpenee vaarallisen paljon vuosisadan loppuun mennessä.

Maata kiertää yli 22 000 havaittua kappaletta.

  Kuvan pisteet eivät ole mittakaavassa. (NASA)

Suurin osa ihmisen avaruuteen laukaisemista satelliiteista putoaa lopulta alas.
Pienemmät palavat ilmakehässä, suuremmat rojahtavat Maan pinnalle.
Niiden ei luonnollisestikaan haluta aiheuttavan vahinkoa. Siksi ne pyritään ohjaamaan Tyynenmeren hautausmaalle.

Maailman luoksepääsemättömin paikka sijaitsee eteläisellä Tyynellämerellä.
Se on kaukaisin piste mantereilta, noin 2 700 kilometriä Pitcairn-saarista etelään,
Uuden-Seelannin ja Etelä-Amerikan välissä.
Siellä eivät liiku edes merivirrat, jotka toisivat kaloille ravintoa. Niinpä alueella ei ole kalastajiakaan.
Tästä ihmisen kannalta kaikkein saavuttamattomimmasta paikasta on tullut avaruusromun hautausmaa.
Pohjassa makaa jo noin 260 satelliitin tai jonkin ihmisen tekemän avaruuslaitteen jäänteet.
Siellä on muun muassa venäläisten Mir-avaruusaseman jäännökset. Asema painoi 120 tonnia, joten se ei palanut ilmakehässä. Se ohjattiin Tyynenmeren hautausmaalle vuonna 2001.

Kansainvälisen avaruusaseman huoltoraketit ohjataan tällä samalle hautausmaalle useita kertoja vuodessa. Itse avaruusasemakin päätyy lopulta samaan paikkaan joskus ensi vuosikymmenellä.
Se painaa 450 tonnia, joten alastulo ilmakehän läpi tulee olemaan varsinainen ilotulitus.

Kiinan Tiangong-1 putoaa maahan ensi vuonna. Putoamispaikkaa ei tiedetä. 

Kiinalaiset ovat menettäneet asemansa kontrollin.

Aina elinkaarensa päähän tulleita avaruuslaitteita ei saada ohjattua haluttuun paikkaan.
Vuonna 1991 Saljut 7-avaruusasemaa yritettiin ohjata "hautausmaalle", mutta tässä epäonnistuttiin. Saljut 7 rojahti Argentiinaan lähelle asutusta. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut.
Seuraava riskitapaus on kiinalaisten Tiangong-1. Kiinalaiset ovat menettäneet sen hallinnan ja kiertorata lähestyy Maata koko ajan.
Tiangong-1 putoaa Maahan arvioiden mukaan ensi vuoden tammikuun ja huhtikuun välillä.
Tarkkaa paikkaa ei osata ennustaa kuin pari tuntia ennen lopullista putoamista.

Aalto-1 toimii ja siihen ollaan yhteydessä

Kaikki hyvin avaruudessa: 

• 0
  

  Mail

Aalto-1 kiertää Maan kerran noin 94 minuutissa keskimäärin 505 kilometrin korkeudella olevalla radallaan, joka vie sen joka kierroksellaan niin Etelämantereen kuin pohjoisnavan päältäkin.
Sen rataa voi seurata mm. tällä sivulla - napojen kautta kulkeva rata näyttää ylös-alas sahaavalta kaarelta, joka siirtyy joka kierroksella kartalla hieman länteen päin. Suomen päältä Aalto-1 kulkee noin kaksi kertaa vuorokaudessa, mutta läheltä tapahtuvia ohituksia on enemmän.
Näillä suoraan päältä kulkevien ja hieman vierestä menevien ohitusten aikaan satelliittiin ollaan yhteydessä Aalto-yliopistossa olevan maa-aseman kautta. Otaniemestä siis ei vain kuunnella satelliitin majakkasignaalia, vaan myös otetaan vastaan telemetriatietoja sekä ohjataan satelliittia.

Satelliitin kaikkien järjestelmien herättely tehdään hitaasti, jotta kaikki sujuisi varmasti hyvin.
"Etenemme hitaasti myös siksi, että on juhannus ja paikalla on hieman normaalia vähemmän tiimin jäseniä", kertoo hanketta johtava Jaan Praks.
"Satelliitin tietokone toimii aivan kuten on suunniteltu, saamme virtaa normaalisti aurinkopaneeleista ja olemme päässeet jo komentamaan satelliittia. Se siis reagoi käskyihimme, ja kaikki mitä olemme kokeilleet, toimii hyvin. Keräämme parhaillaan lämpötilatietoja sekä latausjännitteitä pitemmältä ajanjaksolta, jotta voimme olla varmoja systeemien toiminnasta."

Satelliitti pyörii hitaasti, mikä ei ole aivan suunniteltua, mutta näin lennon alkuvaiheessa tämä on lämpötasapainon kannalta hyvä asia – kun satelliitti pyörii, lämmittää Aurinko tasaisesti sen joka puolta. Kun satelliitin multispektrikameralla aletaan ottaa kuvia, niin silloin pyöriminen pysäytetään.
"Jos kaikki sujuu näin hyvin, niin yritämme ottaa ensimmäiset kuvat nyt alkavalla viikolla."

Suomen ensimmäinen kaupallinen satelliitti sai radioluvan

Tulevaisuudessa voi olla mahdollista ostaa haluamansa satelliittikuva mistä päin vain maapalloa lähes reaaliajassa. 

Iceye Oy:n satelliittijärjestelmä koostuu kahdesta tutkasatelliitista ja niiden maa-asemista, jotka sijaitsevat Etelämantereella ja Huippuvuorilla.

Satelliitit kiertävät maapalloa 550-580 kilometrin korkeudessa.

Ne kuvaavat esimerkiksi arktisen alueen jäämassojen liikkeitä ja öljytuhoalueita.
Niillä voidaan kuvata myös moottoriteiden liikennettä ja metsätuhojen laajuutta. Yksi kierros kestää tunnin ja 36 minuuttia.

Viime syksynä Iceye ja Vector Space Systems laukaisivat testiraketin noin kilometrin korkeuteen Kaliforniassa.

Viestintävirasto on selvittänyt yhdessä Kansainvälisen televiestintäliiton kanssa mahdollisuutta myöntää satelliittijärjestelmälle lupa käyttää radiotaajuuksia. Selvitystyö on kestänyt noin puolitoista vuotta. Selvitystä on tarvittu, sillä satelliitit voivat toimintansa luonteen vuoksi aiheuttaa radiohäiriöitä missä päin maailmaa tahansa, jos taajuuksien käytöstä ei ole sovittu.

Satelliittijärjestelmään on mahdollista lisätä satelliitteja, jolloin voidaan tarjota tutkakuvia mistä päin maapalloa tahansa tuntien viiveellä.

On siis mahdollista, että tulevaisuudessa kuluttaja voisi ostaa satelliitin ottaman lähes reaaliaikaisen kuvan haluamastaan paikasta maapallolla.

Avaruudessa miljardeja vuosia vaeltaneita gravitaatioaaltoja metsästävät tutkijat ovat löytäneet jotakin erittäin merkittävää.

Mutta mitä?  Se selviää maanantaina Yhdysvaltain kansallisessa tiedesäätiössä NSF:ssä Washingtonissa järjestettävässä tiedotustilaisuudessa.

Gravitaatioaaltoja lähtee matkaan muun muassa silloin, kun kaksi mustaa aukkoa sulautuu toisiinsa.

Washingtonissa järjestettävän lehdistötilaisuuden kanssa samaan aikaan lehdistötilaisuuksia järjestetään eri puolilla maapalloa.

Tilaisuuksia järjestävät gravitaatioaaltoja havaitsevien laitosten lisäksi (kaksi Ligoa Yhdysvalloissa ja Italiassa sijaitseva Virgo) myös monien eri puolilla maapalloa sijaitsevien teleskooppien käyttäjät.

Uudenlainen lähde, useita havaintoja

Joidenkin tietojen mukaan mukana nyt julkistettavan havainnon tai havaintojen tekemisessä olisi avustanut jopa kymmeniä teleskooppeja.
Euroopan eteläisen observatorion ESO:n tiedotteessa sanotaan, että tilaisuudessa kerrotaan "uraauurtavista havainnoista astronomisista ilmiöistä, joiden kaltaisia ei ole koskaan ennen nähty". Lisäksi käytetään ilmaisua "ennennäkemätön (unprecedented) löytö".
Tämä viittaa vahvasti siihen, että nyt on nähty kokonaan uudesta lähteestä matkaan lähtenyt painovoima-aalto.
Monikkomuoto viittaa siihen, että havaintoja saattaa olla useita.
Gravitaatioaaltoja eli painovoima-aaltoja on pyydystetty mittalaitteisiin tähän mennessä neljä kappaletta.
Ne kaikki ovat lähteneet matkaan, kun kaksi mustaa aukkoa on sulautunut yhteen.
Nyt on mahdollisesti nähty ensimmäisen kerran kahden neutronitähden yhdistymisestä matkaan lähtenyt aalto.
Jos näin on, nostaisi se maailmankaikkeuden ilmiöiden tutkimisen kokonaan uudelle tasolle, sillä neutronitähdistä alkunsa saaneet gravitaatioaallot väreilevät maailmankaikkeuden kudoksessa huomattavasti pitemmän aikaa kuin mustien aukkojen liepeiltä matkaan lähteneet aallot.
Neutronitähti on elinkaarensa lopussa räjähtänyt ja hyvin tiheäksi pakkautunut tähti. Neutronitähdellä ei ole kuitenkaan riittävästi massaa, jotta se olisi luhistunut mustaksi aukoksi.
Neutronitähtien liepeiltä matkaan lähteneeseen gravitaatioaaltoon viittaa se, että mukana havaintoa tekemässä on ollut useita maanpäällisiä optisia teleskooppeja.
Kun kaksi neutronitähteä pyörii toistensa ympäri, ne lähettävät matkaan sellaista sähkömagneettista säteilyä, jota maanpäälliset optiset teleskoopit voivat nähdä.

Edenneet avaruudessa jopa miljardeja vuosia

Gravitaatio- eli painovoima-aaltoja syntyy maailmankaikkeuden erittäin rajuissa tapahtumissa: kun tähti räjähtää elinkaarensa päätteeksi, kun kaksi mustaa aukkoa sulautuu yhteen tai kun kaksi neutronitähteä pyörii vinhasti toistensa ympäri.
Aallot ovat edenneet maailmankaikkeudessa jopa miljardeja vuosia. Niitä on erittäin vaikea havaita, sillä avaruudessa edetessään ja maapallolla olevat mittalaitteet saavuttaessaan ne ovat laimentuneet.

Albert Einstein ennusti painovoima-aallot yli sata vuotta sitten julkaistussa yleisessä suhteellisuusteoriassaan.
Ensimmäisen kerran gravitaatioaalto nähtiin syyskuussa 2015. Neljännestä havainnosta kerrottiin syyskuun loppupuolella.
Kun ensimmäinen gravitaatioaaltohavainto julkistettiin helmikuussa 2016, se nimettiin saman tien yhdeksi vuosituhannen suurimmista tiedelöydöistä.
Fysiikan Nobel-palkinto myönnettiin 3. lokakuuta kolmelle painovoima-aaltojen etsijälle: Rainer Weissille, Barry Barishille ja Kip Thornelle.

Europe needs facility to handle extra-terrestrial space material

While awaiting sample return missions from Mars, our only way to study martian rocks in the laboratory is with meteorites. 

Exploring our Solar System has been keeping humankind busy for more than 100 years - from the theoretical work of ‘The Exploration of Cosmic Space by Means of Reaction Devices’ by Konstantin Tsiolkovsky in 1903 to the launch of the first artificial satellite Sputnik 1 in 1957 to the recent sample return mission OSIRIS-REx launched in 2016.
Although orbiters and landers are equipped with ever more accurate instruments and with increased capacities to study planets, moons, asteroids and comets, analyses are still somewhat limited in comparison to what can be done in laboratories on Earth. Here, Aurore Hutzler and Ludovic Ferrière argue the case for Europe to develop its own curation facility so it can be more involved in future sample return missions.

The typical constraints of spaceflight mean that the mass, the volume, the power supply and the data feed of pieces of equipment must be kept as low as possible. Some analytical instruments routinely used in research laboratories on Earth - such as Inductively Coupled Plasma Mass Spectrometry (ICP-MS) - cannot be used in space because it involves preparing a liquid solution out of the sample.
Even if instruments on spacecraft have allowed significant advances in a number of different fields, to obtain high-precision analyses, it is necessary to bring samples back to Earth. Sample return missions have enabled extraordinary discoveries that fundamentally improved our understanding of the Moon with the Apollo missions and their 382 kg of lunar rocks; of comets with the Stardust mission; and of asteroids with the Hayabusa mission.

Until now, sample return missions have been led mostly by NASA in the US, by Roscosmos in Russia and by JAXA in Japan. Europe is a main actor in space exploration but has lacked the goal of claiming part of the samples brought back by these missions.
One possible explanation is that there is currently no dedicated curation facility for pristine extra-terrestrial samples on European territory, similar to those at NASA’s Johnson Space Center, Houston, or at JAXA, Sagamihara, Japan.