Suomessa mehiläiset pärjäävät, mutta täälläkin luonnonvaraisten mesipistiäisten kannat taantuvat. EU on kieltämässä mehiläisille haitalliset neonikotinoidi-hermomyrkyt peltoviljelyssä, mutta ravinnollemme elintärkeiden pölyttäjien suojelu vaatisi pitemmän päälle koko viljelykulttuurin muuttumista.
Fyysikko Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen: "Jos mehiläiset kuolevat, ihmiskunnalla on vain neljä vuotta elinaikaa."
Vaikka Einstein ei puhunut omasta tieteenalastaan, hän oli oikeilla jäljillä. Valtaosa ravinnonsaannillemme olennaisista kasveista on enemmän tai vähemmän riippuvaisia eläinpölytyksestä. Pölyttäjiin kuuluu eri mehiläislajien ohella laaja kirjo hyönteisiä sekä lisäksi lintuja, lepakoita ja muita selkärankaisia.
Einsteinin aikaan pölyttäjien kuoleminen sukupuuttoon oli lähinnä ajatusleikki. Nyt se on todellinen uhka. Viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana erityisesti Yhdysvalloissa on raportoitu toistuvasti huomattavista mehiläiskuolemista. Mehiläispopulaatiot ovat siellä supistuneet jopa 30 prosentin vuosivauhtia. Tarhamehiläisiäkin huolestuttavampi on monien luonnonvaraisten lajien tilanne. Perinteinen amerikkalainen kimalaislaji Bombus affinis lisättiin Yhdysvalloissa viime vuonna vaarantuneiden lajien listalle, koska sen kanta oli 20 vuodessa pienentynyt 87 prosenttia.
Laajoja mehiläiskuolemia on raportoitu viime vuosina myös muun muassa monissa Keski-Euroopan maissa. Maailmanlaajuista ilmiötä kutsutaan nimellä Colony Collapse Disorder (CCD). Se merkitsee mehiläisyhdyskuntien romahtamista, kun valtaosa työmehiläisistä häviää.
Mehiläiskato on luultavasti useiden syiden yhteisvaikutusta. Niitä ovat hyönteismyrkyt ja muut torjunta-aineet, loisten ja tautien leviäminen, elinympäristöjen yksipuolistuminen tehomaatalouden vuoksi, mehiläisten siirtely pitkiä matkoja pölytyspalveluiden yhteydessä sekä ilmastonmuutos.
Monesti torjunta-aineet tai loiset eivät tapa mehiläisiä suoraan, vaan ne voivat aiheuttaa pesässä stressireaktion, joka saa yhdyskunnat lähettämään nuoret ja kokemattomat työmehiläiset vaarallisille keruumatkoille. Kemikaalit voivat myös vahingoittaa mehiläisten suuntavaistoa niin, että ne eivät osaa lentää takaisin pesäänsä.
Suomessa monipuolisempi ympäristö
Suomessa laajamittaista mehiläiskatoa ei toistaiseksi ole havaittu. Yksittäisiä joukkokuolemia on kuitenkin tapahtunut. Kesällä 2015 Loimaalla kuoli lyhyessä ajassa satojatuhansia tarhamehiläisiä noin 50 mehiläispesällä. Kuolleista mehiläisistä löytyi tuhohyönteisten torjunnassa käytettävää kasvinsuojeluaine dimetoaattia sellaisena pitoisuutena, joka Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ja Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) selvityksen mukaan ”todennäköisesti selittää mehiläisten kuoleman”.
Suomessa mehiläisille on tarjolla enemmän ja monipuolisempaa elinympäristöä kuin monin paikoin Yhdysvalloissa, selittää kuolleisuuseroja maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkanen Helsingin yliopistosta.
– Ympäristökemikaaleja on vähemmän ja ne ovat haitattomampia kuin Yhdysvalloissa, mukaan lukien torjunta-aineet. Ennen kaikkea mehiläisiä kohdellaan paremmin: on vähemmän siirtelystressiä ja pienempiä yksiköitä, joissa hoitajalla on enemmän aikaa yksikköä kohden kuin tyypillisesti Yhdysvalloissa. Tuholaisia ja taudinaiheuttajia on ehkä vähemmän tai ainakin tilanne on paremmin hallinnassa. Viruksia levittävä varroapunkki on levinnyt ympäri maailman. Sitä on pidetty yhtenä syynä myös Yhdysvaltojen mehiläiskuolemiin. Punkki on kehittynyt vastustuskykyiseksi tietyille sen torjuntaan käytetyille aineille. Suomenkin mehiläistarhoilla suurimpia ongelmia ovat varroapunkki ja erilaiset taudit.
– Mehiläisyhteiskuntia menetetään joka vuosi melko paljon talvitappioissa, mikä liittyy juuri varroaan ja myös Suomen oloihin sopeutumattomiin mehiläisemoihin – niitä kun tuodaan paljon ulkomailta.
Vaikka tarhamehiläisten tilanne on Suomessa verrattain hyvä, luonnonvaraiset mesipistäiset, kuten monet kimalaislajit, ovat täälläkin selvästi vähentyneet. Mesipistiäisiä on Suomessa 230 lajia, joista noin joka viides on uhanalainen tai taantunut. Euroopan kimalaislajeista taantuvia on lähes puolet. Luonnonvaraisilla lajeilla on kasvien pölytykselle tarhamehiläisiä suurempi merkitys, ja ne ovat usein herkempiä torjunta-aineille.
Ravinto yksipuolistuisi
Pölyttäjien katoaminen olisi katastrofi ruuantuotannolle. Monet suomalaisenkin ruokapöydän antimista häviäisivät tai niiden saatavuus heikkenisi.
– Esimerkiksi rypsi, omena, vadelma, mansikka, kumina ja tattari ovat riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Samoin menettäisimme mahdollisuuden kerätä muun muassa mustikoita metsistä, listaa Korpela.
Eräässä kokeellisessa tutkimuksessa todettiin, että kimalaisten pölyttämien mustikoiden sato oli kymmenkertainen verrattuna niihin, joita kimalaiset eivät päässeet pölyttämään.
Ravintomme yksipuolistuisi. Tärkeitä vitamiineja, antioksidantteja ja kivennäisaineita jäisi uupumaan, C-vitamiinin tuotanto on yli 90-prosenttisesti hyönteispölytteisten kasvien varassa.
Maailman sadasta yleisimmästä viljelyskasvista alle kymmenen tuottaa täyden sadon ilman eläinpölytystä. Niitä ovat esimerkiksi riisi, viljat, peruna ja maissi. Tuontielintarvikkeista mehiläiskato hävittäisi monet hedelmät, marjat, pähkinät, kahvin ja kaakaon. Lisäksi mehiläiset ovat muiden hyönteisten tavoin monien muiden eläinten ravintoa, joten kerrannaisvaikutuksia tulisi ravintoketjujen kautta – puhumattakaan kaikkien luonnonkasvien siementuotannosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti