Mikä antoi hurjan vauhdin yksinäiselle pienelle tähdelle?
Linnunradalla on havaittu kaukana pieni tähti, joka liikkuu
yli 2 miljoonan kilometrin tuntivauhtia.
Tutkijoilla on kaksi selitystä tähden vauhdittajalle. Valkoinen kääpiötähti tai mustien aukkojen kaksikko.
Tähden J1249+36 havaitsivat ensin tähtitieteen aktiiviset harrastajat. He osallistuvat Aurinkokunnan oletetun yhdeksännen planeetan etsintään Backyard Worlds -ohjelmassa. ”Planeetta X:n” arvellaan kiertävän Aurinkoa kaukana Neptunuksen radan tuolla puolen. Harrastajat selaavat Nasan WISE-ohjelman valtavaa dataa vuosien ajalta.
Liikkuvia kohteita etsivien tarkkailijoiden huomion herätti uuden planeetan sijasta J1249+36.
Sen nopeudeksi on selvinnyt yli 2 miljoonaa kilometriä tunnissa. Se kiitää sekunnissa liki 600 kilometriä.
L-luokitus viittaa sen olevan massaltaan Aurinkoa pienempi ruskea kääpiötähti, jotka näyttänevät kylläkin tummanpunaisilta. Se on noin 460 valovuoden päässä eli avaruuden mitoissa aika lähellä.
Tähteä tarkkailtiin Havaijin Keck-teleskoopilla, joka katselee tähtitaivasta infrapunan aallonpituuksilla. Tutkimuksesta vastasi Kalifornian yliopiston tutkija Adam Burgasser San Diegon kampukselta.
Tähden nopeus on lähes kolminkertainen verrattuna Auringon nopeuteen sen kiertoradalla Linnunradan keskuksen ympäri. Aurinkokin siis pitää kiirettä kiertäessään galaksia.
Karkulaistähden nopeus on kuitenkin jo niin kova, että se todennäköisesti singahtaa lopulta pois Linnunradalta, Burgasser toteaa yliopiston tiedotteessa.
Vauhdittaja on voinut olla musta aukko tai pikemmin kahden aukon järjestelmä.
Karkulainen saattoi olla pallomaisessa tähtijoukossa, jollainen voi olla tiivis. Sellaisessa voi olla kymmeniä tuhansia ja jopa miljoonia tähtiä.
Pallomaisen tähtijoukon keskellä voi olla useampia mustia aukkoja, joista jotkin päätyvät kiertämään toisiaan. Tällaiset mustien aukkojen kaksoistähdet voivat vauhdittaa uusille radoille tähtiä, jotka eksyvät liian lähelle.
Syntyy kolmen kappaleen painovoimien monimutkainen vuorovaikutus, joka voi päätyä yhden kappaleen singahtamiseen pois koko kuviosta.
Kolmen kappaleen ongelmaa perusteellisesti tutkinut Turun yliopiston professori Mauri Valtonen on todennut, että yksi kappale kolmesta pakenee aina. Ja sen pakonopeutta on lähes mahdotonta ennustaa, hän kirjoitti taannoin.
Burgasser ja kollegat olettivat myös, että tähden potkaisi liikkeelle sen läheinen kumppani, joka oli valkoinen kääpiötähti. Sellainen syntyy, kun Auringon kaltainen tähti kuluttaa ytimensä vetyvaraston loppuun.
Kun tähden ydinfuusio ja aiheuttama paine loppuvat, painovoima ottaa komennon ja rutistaa tähden kasaan. Koska tähden massa ei ole riittävä suuri, mustaa aukkoa ei pienestä tähdestä tule – kuten ei tule Auringostakaan.
Valkoinen kääpiö voi kuitenkin ahmia uutta tähtien materiaalia itseensä, jos sitä on sopivasti liikkeellä lähiavaruudessa, kuten vaikkapa läheinen tähti. Jos materiaalia kertyy tarpeeksi, valkoinen kääpiö voi pamahtaa supernovana.
Jos valkoisella kääpiöllä on seuralaisena pienempi tähti, tämä seuralainen saa supernovan räjähdyksestä melkoisen lisävauhdin omalla radallaan.
:Tällaisen tapahtuman jälkiä on vaikea havaita. Nykyisen karkulaisenkin tapauksessa valkoinen kääpiö olisi siis kadonnut, ja supernovan jäänteet lienevät jo levinneet, tutkija Burgasser pohtii. Kaikki tapahtui ehkä miljoonia vuosia sitten.
Vahvistusta tähden hurjalle kyydille voisi etsiä sen koostumuksesta. Jos valkoinen kääpiö on räjähtänyt, sen raskaita alkuaineita olisi voinut päätyä karkulaiseen ja näkyisivät sen lähettämän valon spektrissä.
Nopeampiakin tähtiä kuin nyt kuvattu on havaittu. Yksi kiitää oman galaksimme keskustan mustan aukon Sagittarius A*:n ympärillä.
Nopeutta tällä tähdellä on tutkimuksen mukaan noin 24 000 kilometriä sekunnissa. Se on noin kahdeksan prosenttia valon nopeudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti