Kerrankin on syytä riemuun. Samalla kun Nokia on tehnyt ostotarjouksen Alcatel-Lucentista, se on ostamassa myös kahdeksan nobelin palkintoa. Ainakin symbolisesti.
Alcatel-Lucent omistaa nimittäin Bell Labs -nimisen amerikkalaisfirman, jolla on aivan poikkeuksellinen painoarvo luonnontieteiden kehityksessä. Sen tutkijat ovat aikojen saatossa saaneet peräti seitsemän fysiikan nobelin palkintoa ja sen päälle vielä yhden kemian nobelin.
Bell Labsin perusti aikoinaan puhelimen keksijä, Alexander Graham Bell. Vuonna 1880 Ranskan valtio palkitsi hänet hyvistä töistään 50 tuhannella frangilla. Kyseessä oli italialaisen sähkötekniikan pioneerin, vuonna 1827 kuolleen Alessandro Voltan mukaan nimetty Volta-palkinto.
Bell käytti rahat viisaasti. Niiden turvin hän perusti Washingtoniin ”Volta-laboratorion”, josta myöhemmin tuli osa amerikkalaista AT & T -puhelinyhtiötä. Yrityskauppojen myötä laboratorio, nyt Bell-nimisenä, päätyi parikymmentä vuotta sitten ensin amerikkalaisyhtiö Lucentin ja sitten yhdistymisen kautta Alcatel-Lucentin käsiin. Volta-palkinto ikään kuin palasi Ranskaan.
Bell omisti laboratorionsa tutkimukselle. Agendalla olivat äänen tallentaminen ja lähettäminen, mutta myös kuurojen auttaminen. Ajat muuttuivat, mutta vahva tutkimusperinne säilyi laboratoriossa.
Käytännön kannalta Bell-laboratorioiden tärkein keksintö oli vuonna 1947 kehitetty transistori. Asialla olivat laboratorion fyysikot nimeltä William Shockley, John Bardeen ja Walter Brattan, jotka kuittasivat löydöksestään nobelit vuonna 1956.
Transistori on kapine, joka miniatyrisoituna asustaa tietokoneittemme piirilevyillä ja jota ilman ei yksinkertaisesti voisi elää. Jos joku on joskus ihmetellyt, mitä hyötyä on kvanttifysiikasta, vastaus on tätäkin lukiessa silmien edessä: transistorin toiminta perustuu kvanttifysiikkaan.
Bell-laboratorio on myös muuttanut maailmankuvaamme radikaalisti. Arno Penzias ja Robert Wilson, jotka työskentelivät laboratoriossa herkkien mikroaalto-vastaanottimien kimpussa, tulivat vuonna 1965 löytäneeksi alkuräjähdyksen. Käytöstä poistettua radioantennia testaillessaan he huomasivat, että siinä esiintyi selittämätöntä taustakohinaa.
Kohina näytti tulevan kaikista suunnista eikä riippunut yöstä tai päivästä, ei vuodenajoista eikä edes kyyhkysistä, jotka olivat tehneet antenniin pesänsä.
Penzias ja Wilson olivat ymmällään. He kertoivat havainnoistaan läheisen Princetonin yliopiston astrofyysikoille, jotka oivalsivat, että kyseessä oli alkuräjähdyksen jälkihehku.
Alun perin se oli ollut kellertävää valoa. Avaruuden laajeneminen oli kuitenkin venyttänyt valon aallonpituutta niin, että Penziaksen ja Wilsonin antenniin osuessaan se oli muuttunut mikroaaltosäteilyksi.
Tätä on kutsuttu 1900-luvun suurimmaksi sattumalöydökseksi. Siitä alkoi modernin kosmologian nousu ja nopea kehitys tieteenhaaraksi, jolle tällä vuosituhannella on myönnetty jo kaksi nobelin palkintoa.
Nokiasta on siis tulossa arvokkaan perinteen vaalija. Toivottavasti Keilaniemessä tällaisen aateluuden koetaan myös velvoittavan.
Alcatel-Lucent omistaa nimittäin Bell Labs -nimisen amerikkalaisfirman, jolla on aivan poikkeuksellinen painoarvo luonnontieteiden kehityksessä. Sen tutkijat ovat aikojen saatossa saaneet peräti seitsemän fysiikan nobelin palkintoa ja sen päälle vielä yhden kemian nobelin.
Bell Labsin perusti aikoinaan puhelimen keksijä, Alexander Graham Bell. Vuonna 1880 Ranskan valtio palkitsi hänet hyvistä töistään 50 tuhannella frangilla. Kyseessä oli italialaisen sähkötekniikan pioneerin, vuonna 1827 kuolleen Alessandro Voltan mukaan nimetty Volta-palkinto.
Bell käytti rahat viisaasti. Niiden turvin hän perusti Washingtoniin ”Volta-laboratorion”, josta myöhemmin tuli osa amerikkalaista AT & T -puhelinyhtiötä. Yrityskauppojen myötä laboratorio, nyt Bell-nimisenä, päätyi parikymmentä vuotta sitten ensin amerikkalaisyhtiö Lucentin ja sitten yhdistymisen kautta Alcatel-Lucentin käsiin. Volta-palkinto ikään kuin palasi Ranskaan.
Bell omisti laboratorionsa tutkimukselle. Agendalla olivat äänen tallentaminen ja lähettäminen, mutta myös kuurojen auttaminen. Ajat muuttuivat, mutta vahva tutkimusperinne säilyi laboratoriossa.
Käytännön kannalta Bell-laboratorioiden tärkein keksintö oli vuonna 1947 kehitetty transistori. Asialla olivat laboratorion fyysikot nimeltä William Shockley, John Bardeen ja Walter Brattan, jotka kuittasivat löydöksestään nobelit vuonna 1956.
Transistori on kapine, joka miniatyrisoituna asustaa tietokoneittemme piirilevyillä ja jota ilman ei yksinkertaisesti voisi elää. Jos joku on joskus ihmetellyt, mitä hyötyä on kvanttifysiikasta, vastaus on tätäkin lukiessa silmien edessä: transistorin toiminta perustuu kvanttifysiikkaan.
Bell-laboratorio on myös muuttanut maailmankuvaamme radikaalisti. Arno Penzias ja Robert Wilson, jotka työskentelivät laboratoriossa herkkien mikroaalto-vastaanottimien kimpussa, tulivat vuonna 1965 löytäneeksi alkuräjähdyksen. Käytöstä poistettua radioantennia testaillessaan he huomasivat, että siinä esiintyi selittämätöntä taustakohinaa.
Kohina näytti tulevan kaikista suunnista eikä riippunut yöstä tai päivästä, ei vuodenajoista eikä edes kyyhkysistä, jotka olivat tehneet antenniin pesänsä.
Penzias ja Wilson olivat ymmällään. He kertoivat havainnoistaan läheisen Princetonin yliopiston astrofyysikoille, jotka oivalsivat, että kyseessä oli alkuräjähdyksen jälkihehku.
Alun perin se oli ollut kellertävää valoa. Avaruuden laajeneminen oli kuitenkin venyttänyt valon aallonpituutta niin, että Penziaksen ja Wilsonin antenniin osuessaan se oli muuttunut mikroaaltosäteilyksi.
Tätä on kutsuttu 1900-luvun suurimmaksi sattumalöydökseksi. Siitä alkoi modernin kosmologian nousu ja nopea kehitys tieteenhaaraksi, jolle tällä vuosituhannella on myönnetty jo kaksi nobelin palkintoa.
Nokiasta on siis tulossa arvokkaan perinteen vaalija. Toivottavasti Keilaniemessä tällaisen aateluuden koetaan myös velvoittavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti