Perusasian tiedän.
Sen, että kehoni koostuu tähtien pölystä ja pölyksi aikanaan muutun.
Mutta- onko, oliko jokin tarkoitus meitziboin syntymiselle ja elämälle?
Tiedostan sen, että en tunne kehoni sisäisiä monimutkaisuuksia,
enkä varsinkaan aivojeni kapasiteettia, koska päästän ne niin helpolla.
Luonteenpiirteet kehittyvät riippuen saamistamme geeneistä,
jotka sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin ja ympäristön vaikutuksiin.
Tässä suhteessa olen onnellistutettu ikuisella positiivisuudella.
Olisinko onnellinen Alaskassa kullankaivajana jossain Yukon- joen varrella, seurana vain kymmenkunta koiraa koiravaljakkoon...
Vai Pariisissa boheemina, jossa kuljeskelen harva se yö unissani.
Ei sovi unohtaa Universumin Mustan aineen kaikkeen vaikuttamista.
Tiedemiehet ovat todistaneet, että se näkymätön ja kaiken lävistävä
"aine" ylläpitää ylivoimaisella massallaan KAIKKEA.
On heitetty jopa ajatus, että siellä voisi olla ihmisille näkymättömiä
useita rinnakkaisuniversumeja, jossa voisi olla elämää...
Se myös mietityttää, palkitaanko hyvät teot jotenkin ja rangaistaanko
pahoista teoista sitten siellä jossakin... jos sellainen, sellaisia on.
Mielestäni mikään uskonto ei ole uskottava, joten erosin kirkosta.
Uskontoni on nyt puhdas fatalismi. (monimutkainen selitettävä.)
Tähän asti pääsin, mutta saatan jatkaa pohdintojani myöhemmin. LOL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti