Tutkijat löysivät hiljattain planeetan, jonka ei pitäisi nykyisten teorioiden perusteella olla olemassa. Planeetta LHS 3154b kiertää tähteä, joka on kooltaan liian pieni mahdollistaakseen vastaavan kokoisen planeetan synnyn.

Planeettajärjestelmissä joukko planeettoja ja muita taivaankappaleita kiertää tähteä sen painovoiman vaikutuksesta. Planeettajärjestelmien synnystä on esitetty teorioita, joista niin kutsuttu kasautumisteoria on suosituin.

Myös aurinkokunnan syntyä on selitetty kasautumisteorian avulla. Tähtitieteilijöiden mukaan Auringon ympärille muodostui kaasusta ja pölystä kiekko. Materiaalista syntyi aluksi pienempiä taivaankappaleita, jotka törmäilivät toisiinsa muodostaen lopulta protoplaneettoja eli syntyviä planeettoja.

Teorioita tarkasteltava uudelleen

Planeettajärjestelmän keskustassa sijaitsevan tähden koko vaikuttaa sen painovoimaan ja samalla siihen, kuinka suuria planeettoja se voi vetää puoleensa. Tutkijoiden havaitsema eksoplaneetta on teoriassa liian suuri kiertääkseen pientä kääpiötähteä.

Pienimassaista tähteä LHS 3154b ympäröivällä planeettoja muodostavalla kiekolla ei odoteta olevan tarpeeksi kiinteää massaa muodostaakseen kyseisen planeetan. Planeetan löytyminen tarkoittaa, että tutkijoiden on tarkasteltava planeettojen ja tähtien muodostumisteorioita uudelleen.

Eksoplaneetta on kooltaan 13 kertaa suurempi kuin Maa. Kyseessä ei ole poikkeuksellisen suuri planeetta, koska esimerkiksi Jupiter on massaltaan 316 kertaa Maata suurempi.

Erikoista on se, että planeetta kiertää viileää kääpiötähteä, jonka massa on yhdeksäsosan Auringon massasta. Nykyisten mallien mukaan vastaavan kokoisella tähdellä ei pitäisi olla yhtä massiivista kiertolaista.

Seuraavaksi tutkijoiden on selitettävä, miten planeetta on voinut syntyä. Tutkijoiden mukaan tähden ympärille muodostuneen kiekon koostumuksessa esimerkiksi pölyn suhde kaasuun on oltava huomattavasti aikaisemmin uskottua suurempi.

Nykyisillä planeettojen muodostumisen teorioilla on vaikeaa selittää, mitä näemme.

Havainto tehtiin Maassa sijaitsevalla HPF-spektrografilla (Habitable-Zone Planet Finder). Tutkimus on julkaistu Science-lehdessä.