Jättimäinen meteoriitti teki yli puolen Suomen kokoisen kuopan – Joka olikin siunaus elämälle.
Se oli tuoreen tutkimuksen mukaan valtava katastrofi, jolla oli hyviä seurauksia. Törmäys nimittäin edisti elämän kukoistusta noin 3,26 miljardia vuotta sitten.
Meteoriitti oli läpimitaltaan ehkä 40–60 kilometriä. Se painoi 50–200 kertaa niin paljon kuin se 10-kilometrinen meteoriitti, jonka törmäys maapalloon johti dinosaurusten tuhoon noin 66 miljoonaa vuotta sitten.
Meteoriitti teki kraatterin, jonka läpimitta oli arviolta 500 kilometriä. Sen reunat olisivat siis ulottuneet Helsingistä suurin piirtein Ouluun.
Todisteet jättiläisen törmäyksestä löytyvät Etelä-Afrikasta Barbertonin alueelta. Tutkijat analysoivat pieniä kivinäytteitä, maaperän kemiaa, kerrostumia ja hiili-isotooppeja.
Törmäyksen aiheuttama kuumuus haihdutti valtameren pinnasta vettä kymmenien metrien syvyydeltä.
Ilman lämpötila saattoi kuumentua sataan asteeseen. Valtavasta kuopasta ilmakehään noussut pölypilvi himmensi maapallon ja tuhosi pintavesissä auringonvaloa hyödyntävät pieneliöt.
Sadepisaroiden sijasta niskaan olisi tippunut sulan kiven pisaroita, kuvailee Harvardin yliopiston tutkija Nadja Drabon Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkosivulla.
Kaikki tämä tapahtui miljardeja vuosia sitten arkeeisen eonin eli ajanjakson aikana, ennen kuin maapallolla oli nykyisen kaltaista monipuolista ja monisoluista elämää.
Ajanjaksolla elämä otti ensiaskeleitaan.
Maapallo oli vetinen, ja kuivaa maata oli muutamalla mantereella. Eliöt olivat aluksi lähinnä yksisoluisia alkeistumallisia pieneliöitä.
Arkeeisen eonin ajalta tiedetään ainakin kuusitoista isoa meteoriittien törmäystä, joissa kappaleet olivat ainakin 10 kilometrin kokoisia. Niitä satoi noin 15 miljoonan vuoden välein.
Pieneliöt olivat kuitenkin sitkeitä, ja elämää oli pintavesien ohella syvemmällä. Oli myös suuria kuumuuksia kestäviä hypertermofiilisia pieneliöitä.
Tutkijan päätelmän mukaan eliöiden populaatiot toipuivat jopa yllättävästi.
Elämä ei vain sinnitellyt, vaan itse asiassa ponnahti uuteen nousuun todella nopeasti ja kukoisti.
”Siinä kävi vähän kuin hampaiden pesussa, bakteereista kuolee 99,9 prosenttia, mutta iltaan mennessä ne ovat palanneet”, Drabon sanoo BBCn verkkosivulla.
Valtavat meteoriittien törmäykset olivat tutkimuksen mukaan käytännössä lannoittajia. Törmäyksen nostattama massiivinen aalto nosti todennäköisesti ensinnäkin rautapitoista vettä syvyyksistä pinnalle.
Rautaa hyödyntäneet pieneliöt olisivat tutkimuksen mukaan menestyneet tuota pikaa törmäyksen jälkeen. Vaikka niiden nousukausi olisi ollut suhteellisen lyhyt, se olisi ollut merkittävä maapallon elämän alkuaikoina.
Toista tärkeää elämän alkuainetta fosforia puolestaan tuli meteoriitista, ja sitä erottui myös maaperän kulumisesta ja rapautumisesta.
Tutkimus korostaa Drabenin mukaan, että elämä on hyötynyt tuhoisina pidetyistä törmäyksistä etenkin elämän alkuvaiheissa.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisussa Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti