Seitsemänvuotiaan kiinalaispojan äiti kertoo älykellosta – äiti osti sen, kun puhelin ja iPad koukuttivat lasta liikaa.
Huang Shengke ei mene minnekään ilman ranteessa kulkevaa puhelintaan. Kiinassa moni valitsee lapselle älykellon matkapuhelimen sijaan.
Yksinkertaisimmat mallit toimivat vanhan ajan matkapuhelimen tapaan: voi soittaa ja lähettää viestejä, mutta internetiin ei pääse. Asiantuntijat uskovat, että kellojen aika koittaa vielä Suomessakin.
Kun pekingiläinen Huang Shengke oli kolmevuotias, hän sai iPadin.
"Näin jälkikäteen ajateltuna se oli huono juttu. Mutta meillä ei ollut tarpeeksi aikaa opettaa hänelle kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, joten iPad oli kätevä opettaja.” äiti Lin Cui sanoo.
Sitä paitsi nykymaailma on digimaailma. Lasten on hyvä tottua siihen pienestä pitäen, Lin ja pojan isä ajattelivat.Pikkupoika tottui digiin, liikaakin.
”Kävi ilmi, että hän oli koukkuun jäävää sorttia. Ja tilanne vain paheni, kun hän sai oman älypuhelimen viisivuotiaana”.
Huang ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin pelata ja katsella videoita.
Vastaavia tarinoita on Kiinassa valtavasti.
Nettiriippuvuus on Kiinassa luokiteltu virallisesti sairaudeksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Arvion mukaan internet-addikteja on 23 miljoonaa.
Lin Cui ei halunnut poikansa liittyvän joukkoon.
Vanhemmat olivat neuvottomia. Poikaa ei voinut jättää kokonaan ilman älylaitetta, koska äiti ja isä olivat töiden takia paljon poissa ja halusivat pitää yhteyttä lapseensa.
Eikä täyskielto muutenkaan tuntunut hyvältä ratkaisulta, Lin Cui sanoo. Hän ajattelee yhä, että laitteet itsessään eivät ole ongelma, niiden liikakäyttö on. Lasten pitää oppia kohtuuteen.
Ratkaisun tarjosi lopulta uusi älylaite: lasten älykello.
”Nyt tilanne on viimein hallinnassa. Kellossa on niin pieni ruutu, että sen katsominen ei ole yhtä helppoa ja kiehtovaa kuin puhelimen tai iPadin. Silti tavoitamme hänet milloin tahansa.”
India launches mission to explore south pole of moon – video
India’s mission to the moon has blasted into space one week after a technical glitch forced scientists to abruptly halt its scheduled launch.
Thousands gathered to watch Chandrayaan-2 take off at 2.43pm local time (0913 GMT) on Monday from Satish Dhawan space centre in Sriharikota, north of Chennai.
Last Monday, the unmanned mission was aborted 56 minutes from takeoff. The Indian Space Research Organisation (Isro) blamed a “technical snag”. Indian media later reported that scientists had found a leak while filling helium in the rocket’s cryogenic engine.
In a speech after the launch, Kailasavadivoo Sivan, chairman of Isro, said the agency’s staff had worked tirelessly to fix the fault and had “bounced back with flying colours”.
“It is the beginning of a historical journey of India towards the moon, and to land at a place near the south pole to carry out scientific experiments to explore the unexplored,” said Sivan.
Scientists in the control room applauded as the spacecraft launched into space. It will spend 23 days in the Earth’s orbit, before beginning a series of manoeuvres that will take it into lunar orbit.
With India poised to become the world’s fifth-largest economy, Narendra Modi’s ardently nationalist government is eager to show off the country’s prowess in security and technology.
On Monday the prime minister tweeted: “The launch of #Chandrayaan2 illustrates the prowess of our scientists and the determination of 130 crore [1.3 billion] Indians to scale new frontiers of science. Every Indian is immensely proud today!”It was, a “fully indigenous” project, using Indian technology.
Chandrayaan-2 aims to become the first mission to conduct a surface landing on the lunar south pole region, where it will collect crucial information about the moon’s composition. It would be India’s first surface landing on the moon – a feat previously achieved by only Russia, the US and China.
The $141m (£113m) mission is a “demonstration of the growing sophistication of India’s space power”, said Dr Rajeswari Pillai Rajagopalan, head of the nuclear and space policy initiative at the Observer Research Foundation thinktank in Delhi.
India launched its first lunar probe in 2008, and guided a spacecraft into orbit around Mars in 2014. Its space programmes are famously thrifty, and its Mars mission, Modi has joked, had a smaller budget than that of the film Gravity.
India’s achievements in space have been hailed by Modi as a mark of the country’s rising ambition as a global power. In March, he announced that the country had successfully shot down one of its own satellites with a missile. Though celebrated by Modi as a breakthrough for India’s national security, the missile test was criticised by Nasa for creating hundreds of pieces of orbital debris and threatening astronauts onboard the International Space Station (ISS).
The launch of Chandrayaan-2 follows the 50th anniversary of the Apollo 11 landing, and comes amid renewed interest in returning to the moon among states and private industry. In January China landed the Chang’e 4 spacecraft on the previously unexplored far side of the moon, while in April the Israeli spacecraft Beresheet, the first privately funded mission to the moon, crashed after an apparent engine failure. Donald Trump has also said he wants to put astronauts back on the moon by 2024.
Chandrayaan-2 – Sanskrit for “moon craft” – is India’s most ambitious space mission yet. Its first lunar mission, Chandrayaan-1, helped to confirm the presence of water on the moon, but did so without landing on the lunar surface. Sivan said carrying out a soft landing would be “15 terrifying minutes”.
At the forefront of the Chandrayaan-2 mission are two women. Its project director, Muthayya Vanitha, an electronics system engineer, was named by the science journal Nature as one of five scientists to watch in 2019. It is also being navigated by Ritu Karidhal, who helped to lead India’s Mars mission in 2014.
It will take more than six weeks to travel about 238,600 miles (384,000km) to the moon. The four-tonne spacecraft has a lunar orbiter, a lander named Vikram after the founder of Isro, and a rover. The rover, named Pragyan, which means “wisdom” in Sanskrit, will spend two weeks traversing the moon’s surface. The six-wheeled vehicle, which will be deployed in early September, will collect crucial information about the mineral and chemical composition of the lunar surface, and search for water.
The lunar south pole is interesting to scientists because they believe water may be present on its vast shadowed areas. The lunar south pole also has craters that are cold traps and which contain a fossil record of the early solar system, according to Isro.
Tauridien synnyttämä tulipallo valaisi taivasta Sloveniassa kesällä 2015.
Mahdollisesti vaarallinen Tauridien meteoriparvi on kesällä harvinaisen lähellä Maata, kertoo kanadalainen Western-yliopisto.Maapallon etäisyys meteoriparven keskustasta kutistuu kesä–elokuun aikana noin 30 miljoonaan kilometriin. Etäisyys ei ole ollut näin pieni sitten vuoden 1975.
– Tänä kesänä on ainutlaatuinen mahdollisuus havainnoida meteoreja ja arvioida niiden määrää, Western-yliopiston tutkija David Clark toteaa.
Komeetan jäänteistä muodostuvan parven meteorit ovat läpimitaltaan noin satametrisiä ja aktiivisimmillaan loka–marraskuussa. Maan ilmakehässä räjähtäessään meteorit palavat näyttävinä tulipalloina ja voivat aiheuttaa suurtakin tuhoa. Suurkaupungissa tapahtuessaan vastaavanlainen räjähdys voisi saada aikaan merkittävää hävitystä.
Kesällä tehtävä tutkimus kartoittaa tarkemmin Tauridien aiheuttamaa riskiä.
Tämä on tutkijoiden mukaan tarpeen, sillä meteoriparvi tulee olemaan vieläkin lähempänä Maata 2030-luvun alkupuolella.
Maasta käsin kyetään näkemään vain 59 prosenttia Kuun pinnasta. Aurinkokuntamme mahdollisesti suurimman kraatterin alta Kuusta on löytynyt valtava entuudestaan tuntematon massa ainesta.
Geophysical Research Letter -tiedejulkaisussa ilmestynyt tutkimus ”Deep Structure of the Lunar South Pole-Aitken Basin” kertoo tutkijoiden havainneen valtavan materiaalimassan Aitkenin altaan alla.
– Yksi mahdollinen selitys ainekselle on sen koostuminen törmäyskraatterin synnyttäneen asteroidin sisältämistä metalleista, jotka ovat edelleen hautautuneena Kuun vaippaan. Tiheä aines, mitä se onkaan ja mistä se on tullutkaan, vetää altaan pintaa jopa puoli mailia (reilut 800 metriä) kohti Kuun ydintä.
Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että Kuun pimeälle puolelle iskeytyneen asteroidin metalliydin saattaa olla edelleen sulamattomana kimpaleena Kuun vaipassa sen sijaan, että se olisi sekoittunut Kuun ytimeen.
Toistaiseksi ei ole täysin varmaa, mitä Kuun pimeä puoli kätkee sisäänsä, mutta tutkijat ovat löydöstä innoissaan.
Aitkenin allas on yksi parhaista luonnonlaboratorioista, jossa voidaan tutkia avaruudesta saapuneiden kappaleiden törmäysvaikutuksia - jotka ovat nykytieteen näkemyksen mukaan saaneet aikaiseksi kaikkien olemassa olevien kiviplaneettojen ja -kuiden synnyn.
Asteroideja tutkimalla on siis käytännössä mahdollista saada tietoa aurinkokuntamme synty- ja varhaisvaiheista.
