Yhdysvallat palasi Kuuhun yli 50 vuoden jälkeen, vaikka laskeutuja Odysseus kärsi teknisestä viasta.

Intuitive Machines -yrityksen välittämässä kuvassa Odysseus kulkee Kuun yli.

Avaruusyhtiö Intuitive Machinesin kuulaskeutuja Odysseus laskeutui Kuun etelänavan tuntumaan puoli kahden maissa perjantaiaamuna Suomen aikaa. Näin Yhdysvallat sai laitteensa Kuuhun peräti yli 51 vuoden tauon jälkeen.

Laskeutumista vaikeutti tekninen vika. Korkeutta ja vauhtia havainnoinut laserlaite ei toiminut. Siksi alus teki ylimääräisen kierroksen Kuun ympäri ja laskeutui pari tuntia aikataulusta myöhässä kokeellisen laserkeilausvarajärjestelmän turvin.

Laskeutumisen jälkeen lennonjohto odotti piinallisen pitkään signaalia aluksesta varmistaakseen laskeutumisen onnistuneeksi. Signaali saatiin, mutta aluksen kunnosta ei ollut heti tarkempaa tietoa.

”Tämä oli jännitysnäytelmä, mutta olemme Kuun pinnalla ja lähetämme signaalia: "Welcome to the Moon."    Intuitive Machinesin toimitusjohtaja Steve Altemus sanoi uutiskanava CNN:n mukaan. 

Johtava insinööri Tim Crain lennonjohdosta kommentoi sanomalehti The New York Timesin mukaan, että vielä ei tiedetä, pystyykö Odysseus suorittamaan kaikki sille suunnitellut tehtävät.

”Viestinnän vianmäärityksen jälkeen lennonjohto on vahvistanut, että Odysseus on pystyssä ja alkaa lähettää dataa”, kirjoitti Intuitive Machines pari tuntia myöhemmin viestipalvelu X:ssä.

Yhtiö yritti seuraavaksi ladata ensimmäisiä laskeutujan ottamia valokuvia Kuun pinnalta.

ODYSSEUKSEN vei avaruuteen ja Kuuhun yksityisen avaruusyhtiön SpaceX:n Falcon 9 -raketti, joka lähetettiin Floridasta 15. helmikuuta.

Yksityinen avaruusalus ei tätä ennen ole koskaan laskeutunut hallitusti Kuuhun, kertoo The New York Times.

Viimeksi Yhdysvalloilta laskeutui laite ehjänä Kuun pinnalle joulukuussa 1972. Se oli avaruushallinto Nasan Apollo 17 -lennon kuumoduuli. Lennolla oli mukana kaksi astronauttia, Gene Cernan ja Harrison Schmitt.

Odysseus- luotaimen mukana on useita tutkimuslaitteita. 

ODYSSEUS laskeutui Kuun etelänavan tuntumaan Malapert A -kraatteriin. Paikka on vajaan 300 kilometrin päässä Kuun etelänavasta.

Kuun etelänavalla on tutkimusten mukaan vettä jään muodossa. Nasa toivoo, että jäätä voidaan hyödyntää sen tulevissa, astronautteja Kuuhun vievissä Artemis-ohjelmissa. Vettä voitaisiin mahdollisesti käyttää sekä astronauttien käyttövetenä että Marsiin suuntaavien alusten polttoaineissa.

Laskeutuja Odysseus saa virtansa aurinkopaneeleista.

Luotain tunnettiin ennen lentoa nimellä Nova-C. Se on iso kuusikulmainen sylinteri, noin hissin kokoa. Hyötykuormaa sillä on mukana noin 130 kiloa.

Kyydissä on kuusi tutkimuslaitetta. Laser mittaa Maan ja Kuun välistä etäisyyttä. Yksi laite kokoaa dataa laskeutumisesta. Kolmas laite paikantaa laskeutumisalueen. Laitteilla mitataan myös, kuinka Odysseuksen laskeutumismoottori pöllyttää Kuun pintaa. Myös Kuun pinnan avaruussäätä mitataan.

Odysseuksen laitteet kestävät Kuussa vain noin viikon. 

Sitten seudulle lankeaa hyvin kylmä kaksiviikkoinen yö. Odysseuksen laitteita ei ole tehty kestämään kylmää. 

Odysseuksen mukana on myös kaikenlaista "krääsää" eli Crapietä. Opiskelijoiden rakentama kamera ja Jeff Koonsin taidehanke ovat OK.  

Mutta- mukana on myös yksityisten esineitä, jotka on viety Kuuhun lähinnä mainosmielessä. (OMG! Siitäkö alku Kuun muuttumiselle mainosalustaksi? !!!)

Nyt toteutunut kuulento tunnetaan myös nimellä IM-1. Avaruusyhtiö Intuitive Machines yrittää Kuuhun tänä vuonna vielä kaksi kertaa, lennoilla IM-2 ja IM-3.

Tammikuussa Japani sai viidentenä maana laskeutujan pehmeästi Kuun pinnalle. Myös Intia onnistui viime elokuussa. Mutta useat eri maiden hankkeet saada laskeutuja Kuuhun hallitusti ovat epäonnistuneet viime vuosina.

Kuuhun pääseminen ei ole halpaa

Nasan kuuohjelma Artemis nojautuu vahvasti yksityisiin yrityksiin. Näin Nasa säästää kuluissa. 

Nasa on tällä lennolla asiakas, joka maksaa Intuitive Machinesille yli sata miljoonaa dollaria lennon hyötykuormista. Nasan omat lennot ovat paljon kalliimpia.

Toukokuussa Kiina yrittää noutaa Kuusta kivinäytteitä Kuun siltä puolelta, joka ei näy Maahan.

Nasa etsii vapaa­ehtoisia elämään vuoden ajan ”kuin Marsissa”

Nasan minikopteri Ingenuity Marsin pinnalla 2021.

Nasa kertoo tiedotteessaan etsivänsä vapaaehtoisia ”elämään kuin Marsissa”. Kokeilu alkaa keväällä 2025 ja kestää vuoden. Se suoritetaan kokonaan 3D-printatussa tilassa, jossa simuloidaan muun muassa avaruuskävelyä.

Kokeilu toteutetaan Maassa, ja sen tarkoituksena on simuloida elämää Marsissa. Tavoitteena on, että Nasa voisi jonain päivänä lähettää ihmisen Marsiin.

Kokeilussa neljän hengen joukko elää noin 160 neliömetrin kokoisessa tilassa Nasan avaruus­keskuksessa Teksasissa. Tila, joka on nimetty Mars Dune Alphaksi, simuloi mahdollisia Marsissa kohdattavia haasteita, kuten resurssipulaa, laitevikoja ja viestintä­ongelmia. Neljän hengen joukko harjoittelee tilassa muun muassa viljelyä, elin­ympäristön hoitoa ja ylläpitoa ja avaruus­kävelyä.

Mars Dune Alpha on kokonaan 3D-printattu. Sen sisältä löytyy muun muassa työskentely- ja oleskelu­tiloja sekä terveyden­hoito­huone.

Vuoden aikana on tarkoitus seurata muun muassa joukkueen fyysistä ja henkistä terveydentilaa ja esimerkiksi stressin­sieto­kykyä.

Valitettavasti suomalaiset eivät pääse kokemaan marsilaisena elämistä.

Haku on rajattu vain Yhdysvaltain kansalaisille. Hakijan pitää myös olla 30–55-vuotias ja puhua sujuvaa englantia, eikä tupakoitsijoita sallita. Hakijoilta vaaditaan myös sopivaa koulutusta ja työtaustaa.

Koulutuksella tarkoitetaan maisterin tutkintoa tekniikan, matematiikan, biologian, fysiikan tai tietojenkäsittelyn aloilta. Lisäksi hakijalta odotetaan vähintään kahden vuoden työkokemusta omalta alalta tai vähintään tuhat tuntia kokemusta lentokoneen lentämisestä.

THE UNIVERSE EXPANDS

    MAAILMANKAIKKEUS              L A A A J E N E E E..... 

Maailmankaikkeuden laajeneminen eli avaruuden laajeneminen tarkoittaa sitä, että avaruuden pisteiden välinen etäisyys kasvaa ajan kuluessa ja että maailmankaikkeuden mitta­suhteet itsessään muuttuvat. 

Sikäli kuin havainnoista voidaan päätellä, kyseessä on maailman­kaikkeuden sisäinen ominaisuus, eikä ilmiö jota voitaisiin havainnoida ulkopuolelta.

Laajeneminen on alkuräjähdysteorian perusilmiö, joka voidaan päätellä galaksien punasiirtymästä (ks. Hubblen laki). Laajeneminen on havaittavissa vain suurilla etäisyyksillä, suunnilleen galaksijoukkojen läpimitasta ylöspäin. Sitä pienemmillä etäisyyksillä ainetta pitävät koossa gravitaatiovoimat, jotka vastustavat laajenemista niin että pienten kohteiden sisäiset etäisyydet eivät kasva maailman­kaikkeuden yleisen laajenemisen myötä. Laajenemisen seurauksena vain ne galaksit etääntyvät toisistaan, joiden välinen etäisyys on tiettyä rajaa suurempi. 

Raja määräytyy maailman­kaikkeuden iästä, laajenemisvauhdista ja maailman­kaikkeuden aineen keski­määräisestä tiheydestä.

Mittausten mukaan maailmankaikkeuden laajeneminen oli gravitaatio­voimien vaikutuksesta hidastuvaa, kunnes se noin viisi miljardia vuotta sitten alkoi kiihtyä. Kiihtymisen selittämiseksi fyysikot ovat olettaneet, että on olemassa pimeää energiaa, joka yksinkertaisimmassa teoreettisessa mallissa esiintyy kosmo­logisena vakiona.

Kosmologisen standardimallin, eli Lambda-CDM-mallin (ΛCDM) mukaan tämä kiihtyminen tulee kaukaisessa tulevaisuu­dessa yhä vallitsevammaksi.

Vaikka erityisen suhteellisuus­teorian mukaan kappaleet eivät voi liikkua valoa nopeammin, kun ne ovat lokaalissa, suhteellisuus­dynaamisessa suhteessa keskenään, se ei aseta rajoitusta sille, kuinka nopeasti sellaiset kohteet voivat liikkua toistensa suhteen, jotka ovat globaa­listi erossa toisiaan ja joiden välillä ei ole kausaa­lista yhteyttä.

 Näin ollen on mahdollista, että kaksi kohdetta ovat avaruudessa kauempana toisistaan kuin mihin valo olisi voinut edetä, mikä merkitsee, että jos laajeneminen pysyy vakiona, kohteet eivät koskaan tule keskenään kausaaliseen vuoro­vaikutukseen.

 Esimerkiksi galaksit, jotka ovat kauempana kuin noin 4,5 gigaparsecin etäisyydellä meistä, etääntyvät valoa nopeammin. 

Voimme kuitenkin nähdä sellaisia kohteita, koska menneisyydessä maailman­kaikkeus laajeni nykyistä hitaammin, joten näistä kohteista muinoin lähtenyt valo voi yhä saavuttaa meidät, mutta jos laajeneminen jatkuu pysyvästi, ei koskaan tule aikaa, jolloin voisimme nähdä sen valon, joka näistä galakseista nyt lähtee, eikä myöskään näistä galakseista käsin voida koskaan nähdä valoa, joka meidän galaksistamme nyt lähtee, sillä itse avaruus näiden välillä laajenee valoa nopeammin.

Jättiplaneetta URANUS kirkkaine 13 renkaineen

 Avaruusteleskooppi Webb kuvasi nyt ensi kertaa kirkkaasti erottuvat Uranuksen kaikki 13 rengasta.

Uusissa kuvissa näkyvät nyt tämän jäisen jättiplaneetan kaikki 13 rengasta. Niitä kaikkia ei ole aiemmin saatu samaan kuvaan, koska osa renkaista erottuu hyvin heikosti.

Webb sai nyt kuvattua myös Uranuksen kaasukehää, sen myrskyjä, napaseutua ja kuita. Uranuksen sisä- ja ulkorenkaat ovat normaalisti kuvissa himmeitä, mutta Webbin kuvissa ne loistavat.

Planeetan lähin rengas on hyvin himmeä ja hajanainen Zeta-rengas, joka myös erottuu kuvissa hyvin.

Uranuksella on 27 tunnettua kuuta. Niistä 14 erottuu Webbin laajan kuvakulman kuvissa sinisinä pisteinä. Myös ne kuut näkyvät, jotka ovat pienempien renkaiden sisällä.

Kaikki kuut ovat kallellaan ratatasoon nähden noin 98 astetta, siis lähes kyljellään kuten itse planeettakin. Uranus kiertää Aurinkoa kuin makuuasennossa.

Webb kuvaa enimmäkseen hyvin etäistä avaruutta infrapunavalon aallonpituuksilla. Näin se saa näkyviin uusia kohteita ja muutenkin eri näkymän kuin tavalliset teleskoopit. 

Sinertävä Uranus kuvattiin ensi kertaa kunnolla vuonna 1986, kun Voyager 2 -luotain ohitti sen matkallaan ulkoavaruuteen. Silloin kuvissa näkyi Uranuksen eteläinen napaseutu, nyt se on vaihtunut pohjoiseen.

Uranuksen kaasukehässä velloo myrskyjä, joita erottuu vaalean napaseudun eteläisellä reunalla. Maahan nyt näkyvällä pallonpuoliskolla on päivänseisaus 2028. Maisema muuttuu vielä siihen mennessä.          Toisella pallonpuoliskolla on nyt pimeä talvi, joka kestää peräti 21 Maan vuotta.

​Uranus kiinnostaa nyt tutkijoita erityisesti, koska Nasa lähettää planeetalle ennen pitkää luotaimen.

Siksi Uranuksesta kootaan nyt mahdollisimman paljon uutta tietoa, ja tässä Webb hoitaa osuutensa. Uranus kiinnostaa, koska sitä voi nähtävästi käyttää eksoplaneettojen vertailussa.

On käynyt ilmi, että universumin eksoplaneetoissa on paljon niin sanottuja minineptunuksia, vähän kuten Uranus on nyt.

Tutkijat eivät vielä tiedä, onko niillä enimmäkseen kiveä vai ehkä jäätä tai vettä. Vai ovatko nämä planeetat pelkästään kaasuisia.

Uranus on aurinkokuntamme toiseksi uloin planeetta. Vain sen sisarplaneetta Neptunus on vielä kauempana Auringosta.

Uranus ja Neptunus ovat planeetoista samankaltaisia, sinisiä jääplaneettoja. Uranusta ja Neptunusta on alettu kutsua ”eksoplaneetoiksi takapihalla”.

Uranus kiertää yhden kierroksen Auringon ympäri 84 vuodessa.